Rouva Foscon ja minun poistuessani pöydästä nousi kreivikin ylös seuratakseen meitä salonkiin.
"Miksi menet tiehesi, Fosco?" kysyi sir Percival.
"Siksi että olen saanut kyllin ruokaa ja kyllin viiniä", vastasi kreivi. "Ole hyvä ja suo anteeksi, Percival, jos minä säilytän kotimaiset tapani nousta pöydästä yhdessä naisten kanssa yhtä hyvin kuin menen pöytäänkin heidän kanssaan."
"Lorua! Lasi clareta lisää ei tee mitään haittaa. Istu nyt uudelleen alas, niinkuin englantilaisen tulee. Minä tahdon keskustella puoli tuntia rauhassa kanssasi lasin ääressä."
"Varsin mielelläni tahdon keskustella rauhassa, hyvä Percivalini, mutta ei nyt eikä viinilasin ääressä. Myöhemmin illalla, jos sinua miellyttää — myöhemmin illalla."
"Varsin kohteliasta!" sanoi sir Percival suuttuneena. "Kautta sieluni todellakin kohtelias esiintyminen talon isäntää kohtaan!"
Useamman kerran olin minä päivällisen ajalla nähnyt hänen levottomasti katselevan kreiviä samoinkuin minä olin huomannut, että tämä tarkoin käytti tilaisuutta hyväkseen katsoakseen häneen takaisin. Tämä yhdessä isäntämme innon kanssa saada häiritsemättä puhella viinilasin ääressä ja vieraan yksipäinen kieltäminen palautti mieleeni sir Percivalin aikaisemmin päivällä turhaan tekemän pyynnön saada keskustella hänen kanssaan. Kreivi oli lykännyt tämän keskustelun sitä ensi kerran pyydettäessä — ja lykkäsi sen taaskin toista kertaa päivällispöydässä esitettäessä. Mikä tämän tulevan keskustelun aine olikaan, niin oli se nähtävästi sir Percivalin mielestä tärkeä, ja kenties — päättäen kreivin selvästä vastenmielisyydestä kosketella sitä — hänen mielestään vaarallinen.
Nämä huomiot kiinnittivät mieltäni mennessämme pöydästä salonkiin. Sir Percivalin suuttumus sen johdosta, ettei hänen ystävänsä tahtonut jäädä pöytään, ei näyttänyt tekevän tähän vähintäkään vaikutusta. Kreivi saattoi meidät aikomuksensa mukaan teepöytään — pysähtyi pariksi minuutiksi salonkiin, meni sen jälkeen eteiseen ja tuli takaisin postilaukku kädessä. Kello oli 8 — aika, jolloin kirjeet aina lähetettiin Blackwater-Parkista.
"Onko Teillä mitään kirjettä, neiti Halcombe?" kysyi hän ja lähestyi minua laukku kädessään.
Minä huomasin, kuinka rouva Fosco, joka laittoi teetä, kuunteli minun vastaustani.