"Vai niin — hänen kuoltuaan."
Syntyi uudelleen äänettömyys. Kreivi nousi ylös ja meni verannan edessä olevalle hiekkakäytävälle. Minä kuulin hänen äänestään, että hän oli muuttanut paikkaa. "Sade on vihdoinkin tullut", kuulin minä hänen sanovan. Se oli tullut. Kaapuni osoitti ilmeisesti, että jo hetkisen oli satanut rankasti.
Kreivi meni taaskin verannalle — minä kuulin tuolin narisevan hänen uudelleen istuutuessaan.
"No hyvä, Percival", sanoi hän, "mitä saat vaimosi kuoltua?"
"Jos häneltä ei jää lapsia —"
"Joka kumminkin on varsin luultavaa?"
"Joka ei ole vähintäkään luultavaa —"
"No hyvä — mitä siinä tapauksessa?"
"Silloin saan minä hänen kaksikymmentätuhatta puntaansa."
"Puhdasta rahaa?"