"Nyt, kun Te olette kyllin ystävällinen sanoaksenne minulle, että me olemme oikein ymmärtäneet toisiamme, neiti Halcombe", sanoin minä, "nyt, kun Te olette vakuutettu minun kiitollisuudestani Teidän huolenpidostanne ja minun halustani seurata toivomuksianne, uskallan minä kysyä" — minä vaikenin; minä olin pakottautunut ajattelemaan häntä, mutta vaikeampaa oli puhua hänestä neiti Fairlien kihlattuna — "kenen kanssa neiti Fairlie on kihloissa?"
Neiti Halcomben ajatukset pyörivät nähtävästi sisareltaan saamassaan kutsussa. Hän vastasi nopeasti ja hajamielisesti:
"Erään aatelisen kanssa, joka omistaa laajoja tiluksia Hampshiressä."
Hampshire! Anna Catherickin synnyinpaikka! Taaskin tämä valkopukuinen nainen. — Tässähän oli kohtalo kerrassaan!
"Hänen nimensä?" kysyin minä niin levollisesti ja välinpitämättömästi kuin voin.
"Sir Percival Glyde."
Sir — Sir Percival! Anna Catherickin kysymys — tämä epäluuloinen kysymys niistä vapaaherraisista henkilöistä, joita minä mahdollisesti tunnen, oli tuskin ehtinyt hälvetä mielestäni, kun sen hänen vastauksensa palautti muistooni. Minä seisahduin heti ja katsoin häneen.
Hän ei uskonut minun kuulleen hänen vastaustansa ja toisti vielä kerran: "Sir Percival Glyde."
"Ritari vai vapaaherra?" kysyin minä mielenliikutuksen vallassa, jota en voinut salata.
Hän vaikeni hetkisen ja vastasi sitten välinpitämättömästi: