"Arvatakseni ei koskaan mitään moitteen varjoakaan ole kuultu hänen kunniaansa vastaan?"
"Herra Hartright! Minä toivon, ett'ette ole kyllin nurja antaaksenne tuon viheliäisen kirjeen vaikuttaa arvosteluunne!"
Minä tunsin veren töytäävän kasvoihini, sillä minun omatuntoni sanoi minulle kirjeen jo vaikuttaneen minussa epäluuloa.
"Tahdon toivoa samaa", vastasin minä sekautuneena. "Kenties ei minulla ollut mitään oikeutta kysyä tätä."
"Olen tyytymätön kysymykseenne", sanoi hän, "sillä siten on minulla syytä puolustaa sir Percivalin luonnetta. Ei kuiskaustakaan, joka voisi alentaa hänen arvoaan, ole koskaan saapunut minun tai perheemme korviin. Hän on voitokkaasti ollut kahdessa parlamentin vaalissa, ilman että ainoakaan ääni on halveksien kohonnut häntä vastaan. Mies, joka voi tämän esittää kiitoksekseen Englannissa, voi olla levollinen maineestaan."
Minä avasin hiljaa oven ja seurasin häntä ulos. Hän ei ollut saanut vakuutetuksi minua. Jos todistuksen enkeli olisi tullut alas taivaasta vahvistamaan hänen sanojaan ja olisi levittänyt kirjansa huonojen silmieni nähtäväksi, niin ei hän olisi voinut vakuuttaa minua.
Me tapasimme puutarharengin työssään kuten tavallisesti. Mihinkään kysymykseen ei häneltä saatu valaisevaa vastausta. Nainen, joka oli antanut hänelle kirjeen, oli vanha eikä ollut puhunut sanaakaan pojalle, vaan jättänyt kirjeen ja sitten kiireesti mennyt etelään päin. Tämän kaikkiaan tiesi poika kertoa.
Kylä oli talosta etelään. Ohjasimme siis kulkumme sitä kohden.
XII.
Jatkoimme tutkimuksiamme sitkeästi kaikille tahoille ja kaikenlaisten ihmisten keskuudessa. Mutta emme päässeet mihinkään johtopäätökseen. Kolme kylän asukasta vakuutti tosin meille nähneensä tämän naisen, mutta kun he eivät voineet lähemmin kertoa hänestä yhtä vähän kuin tulla yksimielisyyteen siitä, mihin suuntaan he olivat hänen nähneet menevän, niin oli nämä kolme loistavaa poikkeusta yleisestä tietämättömyydestä meille yhtä niukaksi avuksi kuin heidän muutkin, sokeat ja avuttomat naapurinsa.