"Kaikki, minkä rouva Todd tietää vieraistaan, tiedän minäkin", jatkoi neiti Halcombe, "ja se on niin vähän, että sekä hän että minä olemme täysin epätietoisia. He tulivat molemmat onnellisesti ja hyvin eilisiltana takaisin erottuaan Teistä ja viettivät sen jälkeen tavallisuuden mukaan ensi osan iltaa herra Toddin perheessä. Heti illallisen jälkeen peljästytti heidät Anna Catherick saamalla äkkinäisen pyörtymiskohtauksen. Hänellä oli samanlainen kohtaus, vaikka lievempi, samana päivänä, kuin he saapuivat, ja sillä kertaa katsoi herra Todd sen aiheutuneen jostakin tiedosta, jonka hän oli lukenut paikallislehdestämme, minkä hän pari minuuttia aikaisemmin oli ottanut pöydältä."
"Tietääkö rouva Todd, mikä se lehden artikkeli oli, joka oli häneen tehnyt sellaisen vaikutuksen?" kysyin minä.
"Ei", vastasi neiti Halcombe. "Hän silmäsi läpi sen, mutta ei löytänyt mitään siitä, jonka niin pitäisi peljästyttää ketään ihmistä. Minä pyysin kumminkin saada nähdä saman numeron ja ensi sivulta huomasin minä jo toimittajan varustaneen lehtensä pikku uutisella huvittaakseen yleisöä esittämällä meidän perhesuhteitamme — hän oli näet painattanut kertomuksen sisareni aiotusta avioliitosta lainaamalla jonkun Lontoon lehden uutisen ylhäisön avioliitoista. Minä luulin heti voivani huomata, että tämä oli se uutinen, joka oli vaikuttanut Anna Catherickiin, ja minä luulin myös tässä pikku tapahtumassa nähneeni aiheen siihen kirjeeseen, jonka hän seuraavana päivänä lähetti kotiin meille."
"Sitä ei ole epäileminenkään. Mutta mitä tietoja saitte tästä uudesta pyörtymiskohtauksesta eilisiltana?"
"En mitään. Sen syy on täysin tuntematon. Ei ollut ketään outoa henkilöä huoneessa. Ainoa vieras oli meidän karjakkomme, joka, kuten minä jo kerroin Teille, on herra Toddin tytär. Puheltiin vain jokapäiväisistä asioista. Yht'äkkiä kuulivat he hänen kirkasevan ja näkivät hänen tulevan kuolonkalpeaksi voimatta käsittää sen syytä. Rouva Todd ja hänen ystävänsä auttoivat hänet huoneeseensa, ja viimemainittu jäi hänen luoksensa. Heidän kuultiin puhelevan toistensa kanssa myöhäiseen iltaan asti, ja varhain tänä aamuna sanoi rouva Clements heidän emännälleen kahden kesken, että heidän täytyy matkustaa. Ainoa selitys, jonka rouva Todd vieraaltaan sai, oli että jotakin oli tapahtunut, mihin ei kukaan talon ihminen ollut syynä, mutta mikä kumminkin oli siksi vakavalaatuista, että Anna Catherickin heti täytyi matkustaa pois Limmeridgestä. Ei maksanut vaivaa koettaa saada rouva Clementsiltä avonaisempaa selitystä. Hän pudisti vain päätänsä ja pyysi Annan vuoksi, ett'ei kukaan kysyisi häneltä mitään. Ainoa, minkä hän vielä kerran toisti, ja hän teki sen tavalla, joka osoitti hänen itsensäkin olevan varsin levottoman, oli että Annan täytyy matkustaa ja hänen Annan kanssa, ja että paikka, johon he matkustavat, täytyy jäädä kaikilta ihmisiltä salaan. Minä tahdon säästää Teiltä vaivan kuulla kaikkia rouva Toddin hyväntahtoisia huomautuksia. Lopuksi saivat he hevoset ja vaunut lähimmälle rautatieasemalle enemmän kuin kolme tuntia sitten. Rouva Todd seurasi heitä itse sinne ja koetti matkalla saada lähempiä tietoja heidän äkkinäisen päätöksensä suhteen, mutta turhaan. Hän saattoi siis heidät asemahuoneen ovelle ja oli niin tyytymätön ja loukkaantunut heidän kiireellisestä lähdöstään ja epäystävällisestä luottamuksen puutteesta häneen, että hän läksi vihoissaan kotia sanomatta edes sanaakaan jäähyväisiksi. Tämä on kaiken kaikkiaan todellisuudessa tapahtunut. Ajatelkaa tarkoin, herra Hartright, tapahtuiko eilen illalla hautausmaalla mitään sellaista, joka voi selittää molempain naisten merkillisen lähdön tänä aamuna."
"Minä haluaisin ensin ymmärtää, neiti Halcombe, Anna Catherickin äkillisen muutoksen, joka niin pelotti vuokratalon koko väestön muutamia tunteja sen jälkeen, kuin erosimme, jolloin siis oli kulunut kyllin pitkä aika hänen rauhoittumisekseen siitä valtavasta mielenjärkytyksestä, minkä minä onnettomuudekseni sain aikaan hänessä. Kysyittekö tarkoin, mitä puhuttiin huoneessa silloin, kun hän menetti tajunsa?"
"Kyllä, mutta rouva Todd näkyy sinä hetkenä kääntäneen huomionsa enemmän talousaskareihinsa kuin keskusteluun. Hän voi vain sanoa minulle puhutun siitä, 'mitä oli tapahtunut', — ja tarkoitti sillä luullakseni, että he tavallisuuden mukaan rupattelivat toistensa asioista".
"Kenties on tyttären muisti parempi kuin hänen äitinsä", sanoin minä. "Olisi parasta Teidän puhua nuoren tytön kanssa heti kotiin tultuamme."
Esitystäni seurattiin kohta kotiin saavuttuamme. Neiti Halcombe vei minut mukanaan maitokamariin, jossa me tapasimme karjakon hihat ylös käärittyinä pesemässä suurta maitoastiaa ja iloisesti laulamassa.
"Olen tuonut tämän herran katsomaan sinun maitokamariasi, Hanna", sanoi neiti Halcombe. "Se ansaitsee nähdä tässä talossa ja se on sinulle kunniaksi."