"Kysykää häneltä, tuliko hän sattumalta maininneeksi, ketä vieraita odotettiin Limmeridge-Houseen."
Neiti Halcombe osoitti silmäyksellään, että hän ymmärsi tarkoituksen, ja niin pian kun Hanna oli tullut huoneeseen, kysyi hän tätä.
"Kyllä, neiti, kyllä minä sen kerroin", vastasi hän teeskentelemättömällä tavallaan. "Taloon odotettavat vieraat ja kirjavan lehmän onnettomuus oli kaikki, mistä puhuin kotona."
"Sanoitko odotettavien vieraiden nimet? Puhuitko heille, että sir
Percival Glydeä odotetaan maanantaina?"
"Kyllä, neiti, — minä kerroin sir Percival Glyden tulevan. Minä toivon, ett'en olisi saattanut mitään ikävyyttä sillä. Minä toivon, ett'en olisi tehnyt mitään väärin."
"Oh ei, ei mitään väärin. Tulkaa, herra Hartright, Hannasta alamme tuntua kai kiusallisilta, jos häiritsemme enemmän hänen työtänsä."
Niin pian kun olimme kahden kesken, pysähdyimme me nopeasti ja katsoimme toisiamme.
"Epäilettekö Te vieläkin, neiti Halcombe?"
"On yksi epäilys sielussani, herra Hartright ja sen on sir Percival Glyde poistava — tai muutoin ei Laura Fairlie ole koskaan tuleva hänen puolisoksensa."