"Minä olen varma siitä, että me Walterin vuoksi olemme suuressa kiitollisuuden velassa professori Pescalle", lisäsi Sarah. Hän nousi puhuessaan puoleksi ylös mennäkseen nojatuolin luo. Mutta nähdessään, kuinka Pesca ihastuneena suuteli äitini käsiä, tuli hän vakavannäköiseksi ja istuutui jälleen. "Jos tuo luottava pikku herra kohtelee tuolla tavalla äitiäni, miten hän sitten minua kohteleisi?" Kasvot puhuvat joskus totuuden kieltä. Tämä oli epäilemättä Sarah'n ajatus, hänen istuutuessaan tuolille.
Vaikka minä kiitollisena tunnustinkin Pescan ystävällisen huolenpidon minun menestyksestäni, olin minä tuskin niin innostunut asiasta, kuin minun olisi tullut olla, kun nyt toive tästä tulevaisuuden tehtävästä avautui silmieni eteen. Professorin lopetettua vihdoinkin käden suutelemisen kiitin minä sydämmellisesti häntä hänen ystävällisyydestään ja pyysin saada nähdä sen muistilistan, jonka hänen arvoisa isäntänsä oli lähettänyt minulle.
Pesca ojensi minulle paperin riemuitsevalla käden liikkeellä.
"Lue!" sanoi pikkumies juhlallisesti. "Minä voin vakuuttaa sinulle, ystäväni, että pappa-kullan kirjoitus kyllä puhuu puolestaan."
Ehdot olivat yksinkertaisesti, selvästi ja hyvin asetetut; ne kuuluivat seuraavasti:
Ensiksi: että Frederick Fairlie, Esquire, Limmeridge-Housessa Cumberlandissa, halusi ottaa täysin taitavan piirustuksenopettajan neljän kuukauden ajaksi.
Toiseksi: että työ, jota tältä mestarilta vaaditaan, oli kahta laatua: hänen pitäisi opettaa kahta nuorta naista maalaamaan vesivärillä ja käyttämään oppituntiensa välisen ajan järjestääkseen ja asettaakseen hyvään kuntoon piirustus- ja gravyyrikokoelman, jota laiminlyönnin takia oli huonosti hoidettu.
Kolmanneksi: että se palkkio, joka tarjottiin tälle henkilölle, jos hän oikein ja hyvin suorittaisi molemmat tehtävät, oli neljä guineaa viikossa; että hänen tuli oleskella Limmeridge-Housessa ja että häntä piti siellä kohdeltaman aivan kuin gentlemania.
Neljänneksi ja viimeiseksi: ettei kenenkään henkilön pitäisi ajatella hakea tätä paikkaa, ellei hän voi tarjota puolueettomia suosituksia niin hyvin luonteestaan kuin taidostaankin. Todistukset ovat jätettävät herra Fairlien ystävälle Lontoossa, joka on saanut tehtäväkseen järjestää asian. Tässä ohjeessa oli Pescan Portland placen varrella asuvan isännän allekirjoitus ja osoite — ja siihen päättyi muistilippu.
Esitys oli todellakin houkutteleva. Se työ, jota tarjottiin minulle, näytti tulevan sekä helpoksi että mieluiseksi, se oli saatavana syyskuukausiksi, siksi aikaa vuodesta, jolloin minulla oli vähemmän muuta työtä, ja sen kokemuksen perusteella, jonka minä olin saanut ammatissani, olivat ehdot aivan ihmeteltävän hyvät. Minä tiesin tämän; minä tiesin, että minun tulisi pitää itseäni onnellisena, jos minä saisin tarjotun paikan — enkä kumminkaan ollut vielä lukenut läpi muistilippua, kun minä tunsin selittämätöntä vastenmielisyyttä ottaa vastaan paikka. En koskaan tätä ennen elämässäni ollut tuntenut velvollisuutena ja taipumukseni — olevan niin kiusallisen selittämättömästi ristiriidassa keskenään kuin tässä tilaisuudessa.