"Ei", sanoi hän ja katsoi hämmentyneenä kirjasta poispäin, "se ei ole minun maalaamani."
Hänellä oli vielä jäljellä lapsuuden aikuinen tapansa leikkiä ensimäisellä pikkukapineella, joka sattui hänen käteensä, keskustellessaan jonkun kanssa. Tässä tilaisuudessa laski hän toisen kätensä albumille ja hiveli sormellaan hajamielisesti pienen maalauksen reunaa. Hänen muotonsa sai yhä surumielisemmän ilmeen. Hän ei katsonut enemmän tauluun kuin minuunkaan. Hänen silmänsä harhailivat levottomasti yhdestä esineestä toiseen, ja näkyi selvästi, että hän aavisti, mistä minä tahdoin puhua hänen kanssaan. Kun minä huomasin tämän, katsoin minä parhaaksi käydä asiaan hukkaamalla niin vähän aikaa kuin mahdollista.
"Yksi niistä syistä, joiden takia minä olen pyytänyt nähdä Teitä, rakas nuori neitini, on toivomukseni ottaa jäähyväiset, ennenkun matkustan", aloin minä. "Jo tänään täytyy minun palata Lontooseen ja ennen sitä täytyy minun puhua kanssanne muutamia sanoja asioistanne."
"Olen varsin pahoillani, kun Teidän täytyy matkustaa, herra Gilmore", sanoi hän ja katsoi ystävällisesti minuun. "Nähdessäni Teidät täällä muistuvat mieleeni muinoiset onnelliset päivät."
"Minä toivon vielä saavani kerran tulla takaisin palauttamaan nämä rakkaat muistot Teille", jatkoin minä, "mutta kun vastaisuus on epävarma, täytyy minun ottaa tilaisuus huomioon ja puhua nyt Teidän kanssanne. Minä olen vanha lakimies, mutta minä olen myöskin Teidän vanha ystävänne, ja varmaankaan ette katsone minua uhkarohkeaksi, jos minä muistutan Teitä, että Te mahdollisesti tulette sir Percival Glyden puolisoksi."
Hän vetäsi kätensä albumilta niin nopeasti kuin olisi se muuttunut tuliseksi raudaksi ja polttanut häntä. Hän pani hermostuneesti kätensä ristiin polvellensa, katsoi eteensä lattialle, ja kasvoihin tuli umpimielisyyden tai tuskan ilme, en tiennyt oikein kumpiko.
"Onko aivan välttämätöntä puhua minun tulevasta aviopuolisostani?" kysyi hän hiljaisella äänellä.
"On välttämätöntä, että me mainitsemme sen", vastasin minä, "mutta me emme viivy siinä. Sanokaamme vain: joko Te menette naimisiin tai ette mene. Ensinmainitussa tapauksessa täytyy minun etukäteen olla valmistunut laatimaan sopimuksenne enkä minä voi tehdä tätä ensin ottamatta huomioon Teidän toivomustanne. Tämä hetki on kenties minulle ainoa, joka on sitä ennen käytettävinäni. Ajatelkaamme nyt, että Te aiotte mennä avioliittoon, ja sallikaa minun esittää Teille niin muutamin sanoin kuin mahdollista, millainen Teidän asemanne nyt on ja millaiseksi Te voitte tehdä sen vastaisuudessa, jos Teitä miellyttää."
Minä selitin hänelle avioliittosopimuksen tarkoituksen ja sanoin hänelle, millainen hänen taloudellinen asemansa oli — ensiksi: kun hän nyt heti tuli täysikäiseksi, ja toiseksi: hänen setänsä kuollessa — minä osoitin hänelle muutamalla sanalla erotuksen sen omaisuuden välillä, josta hän vain nautti elinkoron, ja sen välillä, jota hän aivan kokonaisuudessaan hallitsisi. Hän kuunteli tarkkaavasti, mutta sama pakollinen ilme kasvoissaan ja kädet yhäti suonenvedontapaisesti ristissä polvillaan.
"Ja nyt pyydän minä Teidän sanomaan minulle", jatkoin minä, "haluatteko jotain välipuhetta tai määräystä kysymyksessä-olevassa tapauksessa tehdä — luonnollisesti holhoojanne suostumuksella, koskapa ette vielä ole täysikäinen."