Minä johdin keskustelun toisiin asioihin. Kymmenen minuutin kuluttua oli hän iloisemmalla mielialalla, ja minä nousin ylös sanoakseni jäähyväiset.
"Tulkaa tänne takaisin", sanoi hän sydämmellisesti ja vakavasti. "Minä koetan paremmin ansaita Teidän ystävällisen huolenpitonne minusta ja minun paraastani, jos Te vain tahdotte tulla vielä kerran."
Yhäti pysytteli hän menneisyydessä tuossa menneisyydessä, josta minä muistutin häntä tavallani, samoinkuin neiti Halcombe toisella tavalla. Kiusasi minua todellakin nähdä hänen silmäävän takaisin ratansa alkuun, juuri kun minä silmään omani loppuun.
"Jos minä tulen takaisin, toivon minä näkeväni Teidät parempana", sanoin minä, "parempana ja onnellisempana. Jumala varjelkoon Teitä, kallis nuori ystäväni!"
Hän vastasi vain ojentamalla minulle kätensä suudeltavaksi. Lakimiehilläkin on sydän, ja minun sydämmeni kärsi hieman poistuessani hänen luotaan.
Koko minun käyntini hänen luonaan oli kestänyt tuskin enempää puolta tuntia eikä hän ollut lausunut minun läsnäollessani ainoatakaan sanaa, joka olisi voinut selittää hänen aivan ilmeisen vastenmielisyytensä syyn aijottuun avioliittoonsa, — ja kumminkin oli hän, minun tietämättäni kuinka ja miksi, voittanut kerrassaan minut puolellensa. Astuessani huoneeseen oli minulla luja vakuutus siitä, että sir Percival Glydellä oli painavat syynsä olla tyytymätön hänen tapaansa kohdella häntä. Poistuessani huoneesta toivoin minä salaa, että hän lopullisesti ottaisi sir Percivalin puheillensa ja vaatisi häneltä vapautuksen lupauksestaan. Miehen, jolla on minun ikäni ja kokemukseni, pitäisi tietää olla horjumatta sinne ja tänne ilman järkevää syytä. Mitään ei minulla puolustuksekseni ole sanomista — minä voin vain kertoa totuuden ja sitten lisätä: niin on asian laita.
Lähtöni hetki lähestyi nyt. Minä lähetin sanan herra Fairlielle, että minä toivoin saada tulla hänen luokseen ottamaan jäähyväiset, jos hän niin sallisi, mutta että hänen täytyi suoda minulle anteeksi, jos se tapahtuisi suurimmassa kiireessä. Hän lähetti seuraavan tervehdyksen minulle paperilapulle lyijykynällä kirjoitettuna:
"Ystävällisimmät tervehdykset ja hyvinvoinnin toivotukset, paras
Gilmore. Kaikenlainen kiire on sanomattoman turmiollinen minulle.
Pyydän varomaan hyvin terveyttänne. Onnellista matkaa."
Heti ennen lähtöäni puhelin minä neiti Halcomben kanssa muutaman minuutin kahden kesken.
"Oletteko sanonut Lauralle kaikki, mitä halusitte?" kysyi hän.