Olen kuvannut asemani ja selittänyt vaikuttimeni. Kertomus Marianin ja Lauran kohtaloista täytyy esittää sen jälkeen.
Minä esitän molempain tiedonannot minulle, ei puhujain omin sanoin, koska heidän kertomuksensa on usein katkonainen ja auttamattoman sotkeutunut, vaan sen lyhyen selvän, yksinkertaisen luettelon mukaan, jonka minä kirjoitin ohjeeksi itselleni ja lainoppineelle avustajalleni. Täten voidaan nämä sotkeutuneet asiat yksinkertaisimmin ja selvimmin kuvata.
Marianin kertomus alkaa siitä, mihin rouva Michelsonin loppui.
Kun lady Glyde oli poistunut miehensä talosta ilmoitti Blackwater-Parkin taloudenhoitajatar neiti Halcombelle hänen matkansa ja luonnollisesti myöskin, millaisissa olosuhteissa se tapahtui. Kohta muutamia päiviä sen jälkeen — kuinka monta, ei rouva Michelson voinut muistaa — oli kreivitär Fosco lähettänyt kirjeen, jossa hän ilmoitti lady Glyden äkillisestä kuolemasta kreivi Foscon asunnossa. Varsinaisia päivämääriä ei kirjeessä ilmoitettu, ja kreivitär jätti kokonaan rouva Michelsonin asiaksi ilmoittaa joko heti neiti Halcombelle surullisen uutisen tai myöskin salata se siksi, kunnes hän oli täysin tervehtynyt.
Neuvoteltuaan herra Dawsonin kanssa, joka sairauden takia oli ehkäisty saapumasta Blackwater-Parkiin, kehotti hän kuolemantapauksesta puhumaan sairaalle, minkä rouva Michelson tekikin samana päivänä, kuin kirje saapui. Ei kuulu tähän kuvata sitä vaikutusta, minkä tieto lady Glyden äkillisestä kuolemasta teki hänen sisareensa; mainittakoon vain, että hän vasta kolme viikkoa sen jälkeen voi lähteä matkallensa Lontooseen taloudenhoitajattaren seuraamana. Sieltä erosivat he toisistaan rouva Michelsonin ensin annettua neiti Halcombelle osoitteensa, jos he vastaisuudessa tahtoisivat neuvotella toistensa kanssa.
Neiti Halcomben erottua seuraajastaan meni hän heti herrojen Gilmoren & Kyrlen konttoriin, neuvotellakseen, herra Gilmoren poissa-ollessa, viimemainitun lakimiehen kanssa. Hän uskoi herra Kyrlelle, mitä hän katsoi viisaimmaksi vaieta kaikille muille — yksin rouva Michelsonillekin — että hän kovin epäili koko lady Glyden kuolemaa. Herra Kyrle, joka jo ennen oli osoittanut ystävällistä harrastustaan palvella neiti Halcombea, otti heti tehtäväkseen panna toimeen sellaisia tutkimuksia, jota varsin vaaralliset ja arkaluontoiset olosuhteet sallisivat hänen tehdä.
Jättääksenne tämän osan kertomustamme, ennenkun menemme edemmäksi, tahdon mainita, että kreivi Fosco kernaasti tarjosi kaiken apunsa herra Kyrlelle, kun tämä selitti neiti Halcomben lähettämänä haluavansa koota sellaisia yksityiskohtia lady Glyden kuolemasta, joita häneltä vielä puuttui. Herra Kyrle sai tilaisuuden puhella lääkärin, herra Goodricken, ja kahden palvelijan kanssa. Varman päivämäärän puuttuessa, jona lady Glyde oli matkustanut Blackwater-Parkista, sopivat kumminkin lääkärien ja palvelusväen tiedot kreivin ja kreivittären tietojen kanssa yhteen herra Kyrlen vakuutuksen mukaan. Hän voi vain selittää asian niin, että neiti Halcomben kova suru kuoleman tapauksen johdosta oli surkuteltavalla tavalla häirinnyt hänen arvostelukykyänsä, ja hän kirjoitti neiti Halcombelle, että se raskas epäluulo, jonka hän oli lausunut hänen läsnäollessaan, näytti hänen mielestään olevan aivan perusteeton. Ja niin alkoi ja loppui se tutkimus, johon herra Gilmoren liikekumppani ryhtyi.
Kumminkin oli neiti Halcombe palannut Limmeridge-Houseen ja siellä koonnut kaikki enemmät tiedot, mitkä hän oli tilaisuudessa saamaan.
Herra Fairlie oli saanut ensi tiedon veljentyttärensä kuolemasta sisarensa, rouva Foscon, lähettämässä kirjeessä missä ei myöskään ollut mitään ilmoitettuja päivämääriä. Hän oli hyväksynyt sisarensa ehdotuksen, että vainaja saisi levätä Limmeridgen kirkkomaassa olevassa äitinsä haudassa. Kreivi Fosco oli seurannut mukana Cumberlandiin ja ollut läsnä hautajaisissa Limmeridgessä, mitkä tapahtuivat heinäkuun 30 p:nä. Kunnioituksen ja huomaavaisuuden osoitteena oli kylän ja ympäristön asukkaat saattaneet kuollutta haudalle. Seuraavana päivänä oli muistokirjoitus, jonka sisällön vainajan täti oli kyhännyt ja herra Fairlie hyväksynyt, kaiverrettu hautakiven toiselle sivulle.
Hautauspäivänä samoinkuin sen jälkeisenä päivänä oli kreivi ollut vieraana Limmeridge-Housessa, mutta hän ei ollut tavannut herra Fairlietä, kun tämä ei halunnut sitä. He olivat vain kirjeellisesti olleet tekemisissä toistensa kanssa, ja kreivi Fosco oli kertonut herra Fairlielle hänen veljentyttärensä viime sairaudesta ja kuolemasta. Kirje ei sisältänyt mitään enempiä yksityiskohtia, mutta oheenliitetyssä jälkikirjoituksessa oli varsin merkillinen kohta. Se tarkoitti Anna Catherickiä.