Kysymyksessä-oleva ilmoitus kuului seuraavasti:
Ensiksi: että Anna Catherickiä — josta neiti Halcombe voisi antaa herra Fairlielle lähempiä tietoja saavuttuaan Limmeridge-Houseen — oli etsitty ja lopulta löydetty Blackwater-Parkin läheisyydestä sekä toimitettu sen saman lääkärin hoitoon, jonka laitoksesta hän kerran ennen oli paennut.
Toiseksi varotus herra Fairlielle: Anna Catherickin mielisairaus oli pahennut hänen ollessaan vapaudessa ja kenenkään tarkastamatta, ja se mielipuoli viha ja epäluulo sir Percivalia kohtaan, joka oli ollut hänen sairautensa kuvaavana piirteenä kaikkina aikoina, oli vieläkin, vaikka aivan uudessa muodossa. Onnettoman naisen viimeinen päähänpisto hänen suhteensa on koettaa vaivata ja kiusata häntä sekä kuuluttaa maailmalle olevansa hänen vaimovainajansa. Tämä päähänpisto oli luultavasti kehkeytynyt hänen aivoihinsa erään salaisen kohtauksen jälkeen lady Glyden kanssa, jolloin hän oli huomannut ihmeteltävän yhdennäköisyyden lady-vainajan ja itsensä välillä. Ei ollut suinkaan uskottavaa, että hänen onnistuisi paeta toinen kerta mielisairaalasta, mutta sitä vastoin varsin mahdollista, että hän olisi tilaisuudessa vaivamaan lady Glyde-vainajan sukulaisia kirjeillä ja tämän tapauksen varalta varotettiin herra Fairlietä etukäteen olemaan uskomatta niitä.
Tämän jälkikirjoituksen sai neiti Halcombe lukea tultuaan
Limmeridgeen. Myöskin jätettiin hänelle ne vaatteet, jotka lady
Glydellä oli tullessaan tätinsä asuntoon ynnä muutamat muut kapineet.
Kaikki nämä oli rouva Fosco huolellisesti koonnut ja lähettänyt
Cumberlandiin.
Sellainen oli asema, kun neiti Halcombe syyskuun alussa saapui
Limmeridgeen.
Kohta sen jälkeen joutui hän sulkeutumaan huoneisiinsa taudinuusinnan takia: — hänen heikot ruumiilliset voimansa eivät näet voineet kestää sitä syvää sielunkärsimystä, jota hän nyt koki. Kun hän kuukausi sen jälkeen taas tuli paremmaksi, olivat hänen epäilyksensä sisaren kuolemaan nähden vielä yhtä suuret kuin koskaan ennen. Tähän aikaan ei hän ollut kuullut mitään sir Percival Glydestä; sen sijaan oli rouva Fosco kirjoitellut hänelle, kysellen hellästi hänen terveyttään sekä omasta että miehensä puolesta. Sen sijaan, että olisi vastannut näihin kirjeisiin, piti neiti Halcombe huolta siitä, että taloa S:t Johns-Woodissa ja sen asukkaiden puuhia salaisuudessa vartioitiin.
Mutta ei mitään epäiltävää voitu huomata. Sama tulos oli seuraavistakin tutkimuksista, joita salaa toimitettiin rouva Rubellen suhteen. Hän oli yhdessä miehensä kanssa saapunut Lontooseen kuusi kuukautta sitten. He olivat tulleet Lyonista ja vuokranneet talon Leicester-Squaren läheisyydessä, mihin he olivat perustaneet hotellin ulkomaalaisia varten, joita odotettiin saapuvan joukottain Englantiin suuren näyttelyn aikana 1850. Ei mitään pahaa tunnettu ympäristössä enemmän herrasta kuin rouvastakaan. He olivat hiljaisia ja vaatimattomia ihmisiä ja olivat rehellisesti täyttäneet kaikki sitoumuksensa aina tähän aikaan asti. Viimeiset tutkimukset koskivat sir Percival Glydeä. Hän oli asettunut Pariisiin ja eli siellä hiljaisuudessa englantilaisten ja ranskalaisten ystäväinsä pikku piirissä.
Siten takaisin torjuttuna kaikilla tahoilla, mutta kumminkaan saamatta lepoa, oli neiti Halcomben seuraava suunnitelma käydä siinä mielisairaalassa, johon hän silloin uskoi Anna Catherickin joutuneen toisen kerran suljetuksi. Hän oli menneinä päivinä tuntenut voimakasta mielenkiintoa tätä naista kohtaan ja tunsi sitä nyt kaksinkerroin — ensiksi päästäkseen vakuutukseen siitä, oliko Anna Catherickin väitetty päähänpisto, että hän oli lady Glyde, todellakin tosi, ja toiseksi voidakseen itse havaita, jos asian laita todellakin oli niin, mikä tuolla ihmisraukalla todellisuudessa oli sellaisen petoksen vaikuttimena.
Vaikka kreivi Foscon herra Fairlielle lähetetyssä kirjeessä ei ollut mitään tämän mielisairaalan osoitetta, ei tämä seikka ollut esteenä neiti Halcombelle. Kun herra Hartright tapasi Anna Catherickin Limmeridge-Housessa, oli tämä sanonut hänelle, missä kysymyksessä-oleva mielisairaala oli, ja neiti Halcombe oli merkinnyt sen koko keskustelun ohella päiväkirjaansa, aivan niinkuin hän oli kuullut sen herra Hartrightiltä itseltään. Hän koki saada selvän osoitteesta, otti kreivi Foscon herra Fairlielle lähettämän kirjeen jonkunlaiseksi suositukseksi, mikä voisi olla hänelle hyödyksi, ja läksi lokakuun 11 päivänä aivan yksin matkalle mielisairaalaan.
Hän lepäsi yön Lontoossa. Hän oli aikonut yöpyä samaan taloon, jossa rouva Vesey nyt asui; mutta vanha rouva tuli niin liikutetuksi nähdessään entisen oppilaansa lähimmän ja parhaimman ystävän, että neiti Halcombe hienotunteisuudesta kieltäysi jäämästä hänen luokseen ja otti sen sijaan huoneen lähellä-olevassa arvossapidetyssä hotellissa. Huomispäivänä jatkoi hän matkaansa mielisairaalaan, joka ei ollut kaukana Lontoosta, pääkaupungin pohjoispuolella.