Hänen armonsa kreivitär —
Ei. Minä voin kyllä ajatella selvästi, mutta en istua ylhäällä. Minun täytyy laskeutua pitkäkseni ja sanella. Louis ääntää varsin epämiellyttävästi, mutta hän tuntee kielen ja voi kirjoittaa. Sehän soveltuu hyvin!
Hänen armonsa kreivitär selitti odottamattoman saapumisensa majataloon siten, että hän oli tullut vielä tuomaan erään tiedon neiti Halcombelta, jonka tämä oli kiireessä unhottanut. Nuori nainen odotti huomaavasti saada kuulla terveisiä, mutta kreivitär ei näyttänyt halukkaalta esittämään niitä, ennenkuin Fanny olisi juonut teensä. (Aivan sisareni ikävän tavan mukaista!) Hänen armonsa oli aivan käsittämättömän ystävällinen ja piti tavatonta huolta, että Fanny saisi teensä juoduksi (varsin erilaista sisareni esiintymistavalle!) ja sanoi: "Tiedän varmaan, tyttöraukkani, että tarvitset teesi. Voimme jättää terveiset myöhemmäksi. Kas niin, tule nyt, jollei muu voi saada sinua juomaan sitä, niin minä itse laitan teen ja juon kupillisen kanssasi". Minä tahdon muistella, että nämä olivat hänen omat sanansa — hassua kyllä — jotka nuori nainen minun läsnä-ollessani toisti. Varmaan muistan, että kreivitär pysyi päätöksessään laittaa tee ja että hän laski hullun alentuvaisuutensa menemään niin pitkälle, että joi itse kupillisen ja ojensi toisen Fannylle. Tyttö joi teensä ja vakuuttaa itse, että hän vietti juhlallista tapausta kadottamalla 5 minuuttia myöhemmin tajuntansa ensi kerran elämässään. Tässä käytän minä taas hänen omia sanojaan. Louis sanoo niitä seuranneen uuden liikanaisten nesteiden eristymisen silmistä. Minä en voi itse lausua mielipidettäni asiasta. Oli tarpeeksi ponnistusta minulle kuulla hänen puhettaan, ja minä suljin silmäni.
Mihinkä minä lopetinkaan? Ah, niin! — hän pyörtyi juotuaan kupillisen teetä kreivittären kanssa — muutoin asia, joka oli herättänyt minun huomiotani, jos minä olisin ollut hänen lääkärinsä; mutta kun minä nyt en ollut lääkäri, vaivasi minua kuulla puhuttavan vain siitä eikä mistään muusta. Tultuansa tajuntaansa puoli tuntia myöhemmin oli hän sohvalla yksin emäntänsä kanssa. Kreivitär, joka sanoi tulevan myöhäiseksi viipyä kauempaa majatalossa oli mennyt tiehensä niin pian kun Fanny alkoi näyttää selviytymisen merkkejä; emäntä oli sittemmin ollut kyllin hyvä saattaakseen hänet makuuhuoneeseen.
Jäätyänsä yksin oli hän koetellut rintaansa (varsin vastenmielistä olla taasen pakotettu lausumaan tämä osa hänen kertomustaan;) ja löytänyt aivan oikein sitä vastaan kätkettynä molemmat kirjeet, vaikka merkillisesti rutistuneina. Yöllä oli hän tuntenut huimaavan päätänsä, mutta oli kumminkin noussut kyllin aikaisin ylös lähteäkseen matkalleen. Hän oli Lontooseen tultuaan vienyt postiin tuolle tuntemattomalle herralle, josta puhuminen kiusaa minua, menevän kirjeen; toisen oli hän jättänyt minun käsiini, kuten käskettykin oli. Tämä oli puhdas totuus ja vaikka hän ei voinut syyttää itseään mistään tahallisesta laiminlyönnistä, niin tunsi hän kumminkin itsensä perinpohjin levottomaksi ja pyysi edes sanankin neuvoksi ja lohdutukseksi. Tässä tarkoittaa Louis, että kyyneleet alkoivat taasen vuotaa. On varsin mahdollista, mutta paljon suuremmasta merkityksestä on, että minä juuri tässä hänen puheensa kohdassa menetin kärsivällisyyteni, avasin silmäni ja kysyin:
"Mitä tällä kaikella tarkoitetaan?"
Veljentyttäreni käsittämätön kamarineito tuijotti minuun eikä vastannut sanaakaan.
"Koeta selvittää minulle tämä", sanoin minä palvelijalleni. "Käännä tuo laverrus minulle."
Louis koetti ja alkoi kääntää. Toisin sanoen: hän syöksyi erehdysten ja hämmennyksen pohjattomaan kuiluun, ja nuori nainen hänen mukanaan. Minä en voi todellakaan muistaa, milloin minulla olisi ollut niin hauskaa. Minä annoin heidän mennä niin pitkälle, kuin minulla oli jotain huvia siitä; sitten ponnistin minä voimiani ja autoin heidät oikealle tolalle jälleen.
Minun tarvitsee tuskin mainita, että minun sekautumiseni saattoi minut varsin pian saamaan selville nuoren naisen lausuntojen tarkoituksen.