Sitten hän hypähti alas sohvalta ja ojensi Pasqualelle suklaarasian, joka ei koskaan ole kaukana. Miten notkeat hänen liikkeensä ovat!
"Pasquale sanoo, että te olette ollut hänen opettajanaan koulussa ja että te usein löitte häntä isolla kepillä", huomautti hän kääntyen minun puoleeni Pasqualen valitessa karamelleja suklaalaatikosta.
Pasquale menetteli kuitenkin niin kömpelösti, että laatikko liukui Carlottan kädestä ja sen sisältö vieri lattialle. Molemmat ryömivät nyt nauraen ja kuiskaillen ympäri lattiaa poimien takaisin ne laatikkoon.
Omituista, etten muista Pasqualen Carlottan läsnäollessa puhuneen nuoruudenajastamme. Aioin juuri kysyä, milloin hän oli sepittänyt sen jutun — sillä ensiksikään ei koulun apulaisopettajilla ollut oikeutta kurittaa oppilaita ja toiseksi Pasquale minun tullessani sinne oli kuudennella luokalla ja jo vapautettu ruumiillisesta rangaistuksesta — kun molemmat nousivat lattialta punaisina ponnistuksistaan, ja Pasquale teki jonkun hupaisan huomautuksen, joka sai minut unohtamaan kysymykseni.
Kaikki tämä on vähäarvoista. Pasqualen tämäniltaisen käynnin tärkein seuraus on muuan keksintö.
Mutta onko se todella keksintö? Eikö se pikemmin ole vaikutinten vääristelyä, johon Pasqualen moraaliton intelligenssi on tehnyt itsensä syypääksi?
"Kapalolapsi olisi älynnyt sen", vakuutti Pasquale. "Taivas varjelkoon, jos minä olisin sinun sijassasi, lähtisin tuolle huvimatkalle, hakkailisin hurjasti jokaista purressa olevaa naista, täyttäisin kokonaisen albumin heidän hiuskiharoillaan, saisin heidät vihaamaan toisiaan kuin myrkkyä ja julkaisisin matkan päätyttyä kihlaukseni Carlottan kanssa, ja kun he sitten tulisivat häihin, asettaisin tuon albumin etumaiseksi niiden lahjojen joukkoon, jotka sulhanen antaa morsiamelle. Hitto vieköön! Minä parantaisin heidät, niin etteivät he enää pyydystelisi miestä!"
Mikä lienee saanutkin minut kertomaan Pasqualelle aiotusta merimatkasta. Kauan sen jälkeen kuin Carlotta oli lähetetty levolle, me istuimme avoimen ikkunan ääressä tupakoiden ja katsellen, miten täysikuu valaisi puiden latvoja. Meitä ympäröi leudon kesäillan lumoava ilma, joka vaikuttaa tylsistyttävästi sekä ruumiiseen että tahtoon. Jos nuorella Lorenzolla sellaisena iltana sattumalta on Jessica vieressään, käyttäytyy hän ikuiseksi onnettomuudekseen kuin idiootti, ja sellaisena iltana filosofi on kylliksi hullu keskustellakseen yksityisistä asioistaan Sebastian Pasqualen laisen ihmisen kanssa.
Mutta jos hänen olettamuksensa ovat oikeat, on minun kiittäminen illan tylsistyttävää vaikutusta paljosta. Minua on varotettu vaaroista, jotka ympäröivät minua; vaaroista, jotka uurtaisivat tornini perustusta ja petollisesti kiipeilisivät ylös sen muureja pitkin, vaikka se olisi luoksepääsemättömin torni, minkä ihmiskäsi koskaan kykenisi rakentamaan Regent's Parkin laitaan. Nainen, joka kaikin voimin tavottelee miestä itselleen, pystyisi varsin hyvin lentämään torninikkunaani ilmapallossa. Eikö Jessica tädin tarkotuksena ole yllättää minut ja viedä minut mukanaan huvipurressaan?
"Kunpa vain saamme miehen onnellisesti merirosvolaivaan, on hän meidän!" hän ajattelee.