Mutta mies ei aio tulla merirosvolaivaan. Hän aikoo pysytellä niin kaukana laivarannasta kuin suinkin mahdollista. Ei hän myöskään aio antaa vietellä itseään ottamaan mukaansa kaunista muhamettilaista holhokkiansa oikeamielisyytensä ja moitteettoman moraalinsa todistukseksi. Pitäkööt he häntä muhamettilaisena holhokkinani tai hourina tai babylonilaisena prinsessana — miten vain haluavat.
Pasquale mahtaa olla oikeassa. Sadat pikkuseikat ovat omiaan todistamaan sen. Nyt johtuu mieleeni, että Judith kerran piti minua pilanaan yksinkertaisuuteni tähden.
Jessica tädin vehkeilyjen koko tarkotuksena on saada minut naimisiin Doran kanssa, ja Dora on taipuvainen. Mennä naimisiin Doran kanssa! Paljas ajatus vaikuttaa kuumetta lieventävän ja hikoilemaan panevan lääkkeen tavoin! Hän paukuttaisi epäsointuja minun kuluneilla hermosoittimillani päivän pitkään. Kuukaudessa olisin aivan hullu. Mieluummin, niin, äärettömän paljon mieluummin minä menisin naimisiin Carlottan kanssa. Carlotta on luontoa; Dora ei ole edes taideluomana mitään. Miksi ihmisten ja enkelien nimessä menisin naimisiin Doran kanssa? Ja miksi (ellei saadakseen Lady Ordeyne'n nimen) hän tahtoisi mennä naimisiin minun kanssani? Minä en ole leikitellyt hänen neitseellisillä tunteillaan; ja että hän viime aikoina äkkiä romanttisen intohimoisesti olisi kiintynyt minuun, on minun vaikea uskoa. Minusta nähden hän mielellään saa olla lohduton kuin Kalypso. Se on tekevä hänelle hyvää. Sitten hän voi kirjottaa siitä pienen kertomuksen johonkin aikakauslehteen.
Tämä on pöyristyttävää. Huolimatta hänen meluavasta esiintymisestään, hänen kerrassaan eläimellisestä hyvinvoinnistaan ja hänen puutteellisista tiedoistaan, olin kuitenkin aina luullut, että Dora oli kiltti tyttö.
Onko kilttien tyttöjen tapana pyydystellä miehiä?
Taatto taivahinen! Tuohan kuulostaa jonkun The Daily Telegraph lehteen painetun hullunkurisen kesäpakinan otsakkeelta!
Xl LUKU.
Heinäk. 19 p.
Campsie Skottlanti. Tänne minä olen matkustanut merirosvoutta harjottavia sukulaisiani pakoon. Minä olen turvautunut keskellä skottlantilaista nummea sijaitsevaan pappilaan, ja kylästä, joka on täältä puolen peninkulman päässä, on viisi peninkulmaa lähimmälle rautatieasemalle. Täällä voin olla välittämättä Jessica tädistä.
Keskusteluni Pasquale'n kanssa aiheutti minulle rauhattoman yön. Uneni häiriytyi nähdessäni unta merirosvoaluksista. Olin näkevinäni pääkallon ja luunikamien oudosti sulavan yhteen vihkisormukseksi ja aito lemmensolmuksi. Minä heräsin ja olin vakuutettu siitä, että, niin kauan kuin alus liikkui Englannin vesillä, en voinut elää turvallisena Lontoossa. Minä päätin paeta. Mutta minne?