Minä vannon, että miehen täytyisi olla vähintäin kivenkovaksi keitetty muna työntääkseen hänet luotaan. Hänen huuliensa kosketus oli kuin kasteisten ruusunlehtien kevyt hyväily. Hänen hengityksensä tuoksui kuin vastaniitetty heinä. Hänen tukassaan, joka hipaisi minun otsaani, oli orvokin haju.
Lähetin hänet takaisin neiti Griggsin luo. Hän juoksi nauraen ulos huoneesta. Hän on saanut täydellisen synninpäästön hävyttömästä kiemailustaan ja raa'asta kielestään. Vielä pahempi on, että hän on keksinyt, miten hänen vastedes pitää menetellä saadakseen sen. Velho on älynnyt lumousvoimansa, ja käytettyään kerran voitokkaasti valtaansa, hän kyllä ensi tilaisuuden sattuessa tekee sen uudelleen. Minä olen sekä omissa silmissäni että hänen silmissään romahtanut alas korkealta jalustaltani. Tästälähin hän on tunteva minua kohtaan ainoastaan hyvänsävyistä suvaitsevaisuutta; hän on pitävä minua vain Timkinsinä, joka tosin ei varastele.
Minä olin houkka, kun vastasin hänen suudelmaansa.
Sen jälkeen en ole nähnyt häntä. Söin klubissa ja olin velvollisuuskäynnillä rouva Ralph Ordeynen ja Rosalie serkun luona heidän auringottomassa kodissaan Kensingtonissa.
Minut otettiin vastaan hyvin kylmästi. Rosalie ojensi minulle tavallista veltomman kätensä ja käytti hyväkseen ensi tilaisuutta jättääkseen minut kahden äitinsä kanssa, joka jääkylmään tapaan keskusteli lämpimästä säästä. Itse teekin oli jos mahdollista tavallista kylmempää.
Olin luvannut tavata Judithin Kensington Gardensissa. Saattaessani hänet kotiin kerroin, miten kylmästi minut oli otettu vastaan.
"Hyvä ystävä", hän huomautti — minä en siedä noita alkusanoja, joita Judith aina käyttää jonkun epämiellyttävän huomautuksen johdantona. "Hyvä ystävä, olen vakuutettu siitä, että sinulla on huonoin maine, mitä juuri kellään Lontoossa saattaa olla. Sinun taloasi pidetään suunnilleen samanlaisena kuin — Salomon taloa — vähentämällä vaimojen kunniallinen vastapaino, ja sinun rakkaat sukulaisesi ovat syystä närkästyneet."
Minä selitin, että se oli pöyristyttävää. Judith vastasi, että itse olin antanut aihetta panetteluun.
"Mutta mitä minä saatan tehdä?" minä kysyin.
"Toimita hänet täysihoitoon johonkin perheeseen; se sinun olisi pitänyt tehdä heti. Minäkin, joka kuitenkaan en ole ahdasmielinen, pidän ylen sopimattomana, että hän asuu sinun kotonasi."