"Olisiko yhdentekevää, kuka hän olisi? Olisiko mikä mies tahansa yhtä hyvä?"
"Olisi tietysti", Carlotta sanoi.
"Ja kuka tahansa, joka tahtoisi mennä naimisiin teidän kanssanne, saisi suudella teitä niinkuin te suutelitte Polyphemusta?"
"Aa — hänen pitäisi olla kiltti — ei sellainen kuin Mustapha."
Käännyin huoahtaen pois ja sytytin paperossin. Carlotta kömpi ylös sohvannurkkaan ja katseli kasvojaan ja kaulanauhaansa pienestä peilistä. Heti sen jälkeen hän alkoi puhella kissan kanssa, joka oli hypähtänyt hänen syliinsä ja selkä köyryssä hankautui häntä vastaan.
Ikäväni haihtui pian, kun katselin häntä ja onnellisena ajattelin, ettei kotini enää ollut autio ja tyhjä.
Ilta kului iloisesti nauraessamme ja puhellessamme.
Mutta nyt, kun istun täällä yksin, on mieleni apea; ikäänkuin ihmisen, joka on nälkään nääntymäisillään ja joka on toivonut määrätystä paikasta löytävänsä ravintoa, mutta löytää ainoastaan muutamia leivänmurusia, jotka eivät tyydytä hänen nälkäänsä.
Lokak. 14 p.
Viikko on kulunut. Pääasiallisena toimenani sen kuluessa ovat olleet yritykseni voittaa hänen rakkautensa.