Onko hän kaikesta huolimatta vain lapsi, ja onko minun rakkauteni ainoastaan luonnoton intohimo?
Mitä minun pitää tehdä? Elämä alkaa käydä minulle kiusaksi. Jos lähetän hänet pois, suren itseni kuoliaaksi. Jos hän jää luokseni, saa tuleni vain uutta sytykettä. Hänen hyväilynsä tekevät minut vielä hulluksi. Olisin julma, jos työntäisin hänet luotani — hän rakastaa hyväilyjä; hän saattaa tuskin puhua kanssani koskematta minuun, kumartumatta puoleeni ja siten ikäänkuin täyttämättä minua olemuksellaan. Hän kohtelee minua hellästi kuin viaton lapsi ainakin, aivan kuin olisin sukupuoleton.
Onnellisimmat hetkeni vietän ulkona, ravintoloissa ja teattereissa, missä hänen säihkyvä iloisuutensa kuvastuu sydämeeni.
Herra Stuer, joka asuu aivan lähellämme Avenue Road'in varrella, saa antaa hänelle soittotunteja. Ehkä musiikki osaltaan on häntä kehittävä …
Lokak. 21 p.
Tehdäkseni hänelle mieliksi koetan tottua tähän elämään, jota ennen halveksin syvästi. Pasquale on ollut kanssamme pari kolme kertaa. Eilen illalla hän Carlottan kunniaksi oli pyytänyt meidät päivällisille Continental'iin. Naiset, jotka olivat siellä mukana ovat kutsuneet Carlottan luokseen. Täytyy kai hänellä olla seuraa, ja minun kai pitää mennä hänen mukanaan. Pasqualen sukkeluuksista ja Carlottan ihastuksesta huolimatta istun hajamielisenä ja ääneti.
Työni ei edisty, ja Carlotta on koko elämäni. Pelkään, että olen joutumaisillani väärälle tolalle.
Tänä iltapäivänä olin Judithin luona, jonka olen tavannut vain pari kertaa Carlottan tultua kotiin. Hän on onneton. Vaikken ole tunnustanut hänelle orjuuttani, olen varma siitä, että hän naisellisella terävänäköisyydellään on arvannut salaisuuteni. Mitään syvempiä tunteita ei koskaan ole mahtunut suhteeseemme. Se on perustunut tosi ystävyyteen, johon on liittynyt jonkun verran miellyttävää haaveellisuutta. Ja kuitenkin Judithia vaivaa kalvava mustasukkaisuus. Hänen itserakkautensa on syvästi loukattu. Hän saa minut tuntemaan itseni konnaksi. Mutta oi, Judith, rakas Judith, minä olen vain mies! "Yhdentekevää", olen kuulevinani hänen vastaavan. Mutta ei. Minä en koskaan ole rakastanut naista, rakas Judith, koko elämäni aikana, ja koska en mitenkään ole salannut tätä tosiseikkaa, en ole tehnyt itseäni syypääksi mihinkään petokseen. Aikanaan kyllä olen ilmaiseva rakkauteni; mutta kuinka saattaisin puhua siitä nyt? Kuinka saattaisin puhua siitä ainoallekaan ihmisolennolle?
Olen mielestäni aivan kuin Panurge, joka saa neuvoja ystävältään Pantagruel'ilta. "Olen rakastunut Carlottaan ja tahdon naida hänet." "Nai hänet sitten", Pantagruel sanoo. "Mutta hän ei rakasta minua." "Älä nai häntä sitten", Pantagruel sanoo. "Mutta", Panurge parka huomauttaa, "hän menisi naimisiin minun kanssani vaikka huomispäivänä." "Nai hänet sitten Herran tähden", vastaa Pantagruel. "Mutta minä olisin konna, jos käyttäisin hyväkseni hänen viattomuuttaan ja alistuvaisuuttaan." "Älä nai häntä sitten!" "Mutta minä en voi elää ilman häntä", sanoo Panurge epätoivoissaan. "Minä olen kuin lumottu. Ellen nai häntä, olen menehtyvä kaihooni." "Nai hänet sitten Herran nimessä!" Pantagruel sanoo. Enkä minä hänen neuvoistaan viisastu; olen vain pannut hulluuteni ivallisille silmille ja korville alttiiksi.
Lokak. 23 p.