"Jos te sen teette, Hamdi Efendi", Pasquale sanoi tavalliseen keskustelutapaan, mutta vetäen huulensa rumimpaan irvistykseen, mitä koskaan olen nähnyt, "niin minä tapan teidät."
"Kas vain, herra Pasquale", sanoi Hamdi ja kääntyi hänen puoleensa kohteliaasti kumartaen. "Minusta tuntuikin, että tunsin teidät."
"Siihen teillä onkin täysi syy", sanoi Pasquale. "Minä pelastin teidät vankeudesta."
"Te annoitte lahjoa itsenne."
"Taivaan tähden, puhukaa hiljaa", Judith huudahti, "muuten syntyy mellakka!"
Pari kolme henkilöä oli uteliaasti pysähtynyt, ja komea virkapukuun puettu ovenvartija katseli meitä ihmetellen. Minä vedin Carlottan mukaani ison lähellä olevan palmupuun taakse.
"Te olette oikeassa, hyvä rouva", sanoi Hamdi. "Saatammehan keskustella tästä asiasta kuin gentlemannit."
"Maailman gentlemannimaisimpaan tapaan", sanoi Pasquale, "minä vannon, että jos kajoatte tähän nuoreen naiseen, niin tapan teidät heti paikalla."
"Minun tietääkseni", sanoi lihava turkkilainen ja teki sulavan kädenliikkeen minuun päin, "tuo herra tuossa ryösti aarteeni ettekä suinkaan te — ellei mahdollisesti", hän lisäsi, enkä koskaan unohda rumien, rokonarpisten kasvojen inhottavaa virnistystä, "ellei mahdollisesti tämä herra ole luovuttanut oikeuksiaan teille."
Hetken verran olin sanattomana. Pasquale kääntyi minun puoleeni.