"Pidä puoliasi, Ordeyne!"
"Hyvä herra", minä sanoin, "minä löysin tämän nuoren naisen hylättynä Lontoon kadulta. Hän on minun vaimoni ja siis Englannin alamainen; menkää siis helvettiin hävyttömine viittauksinenne — mitä pikemmin, sitä parempi."
"Muuten me kahden miehen käymme käsiksi teihin", sanoi Pasquale.
Hamdi vaihtoi taas pari sanaa turkin kielellä Carlottan kanssa ja hymyili sitten meille yhtä rakastettavasti kuin ennenkin.
"Näkemiin, hyvät naiset ja herrat." Kohteliaasti kumarrettuaan hän sitten hitaasti meni takaisin permannolle.
Jännityksen lauettua Carlotta hyökkäsi minun luotani ja tarttui
Pasqualea käsivarteen.
"Voi, tappakaa hänet, tappakaa hänet, tappakaa hänet!" hän kähisten lausui.
Pasquale irrottautui hiljaa hänen otteestaan ja otti esille paperossikotelonsa.
"Se lienee tuskin tarpeellista. Hän kuolee kuitenkin pian." Ja sitten hän kääntyi minun puoleeni ja lisäsi: "Hänellä ei ole tervettä elintä koko ruumiissaan. Muuten minun mielipiteeni on, että jos täällä tulee murha kysymykseen, niin se on Sir Marcuksen asia."
"Tässä ei ole kysymys murhasta", sanoin vihaisesti, "älä puhu miehestä tuolla tavalla!"