"Aiotteko mennä naimisiin minun kanssani?" hän kysyi, suoristautui äkkiä ja katseli minua hämmästyneenä.
"Jos huolitte minusta, Carlotta."
"Minä teen, mitä Seer Marcous tahtoo", hän vastasi. "Menemmekö naimisiin huomenna?"
"Se lienee tuskin mahdollista, rakas lapsi", minä vastasin. "Mutta minä en aio hukata aikaa, sen vakuutan. Kun vain kerran olette vaimoni, ei Hamdi Efendillä eikä edes Turkin sulttaanilla ole mitään oikeuksia teihin. Ei kukaan saata riistää englantilaiselta hänen vaimoaan."
"Hamdi on piru", sanoi Carlotta.
"Me saatamme nauraa hänelle", minä sanoin.
"Oletteko koskaan nähnyt niin haljua naamaa?"
En tiedä, mistä hän oppii tuollaista katukieltä; mutta hänen hiukan ulkomaalainen ääntämistapansa antaa niille kovin hupaisan sävyn. Minä nauroin, ja Carlotta heitti luotaan Polyphemuksen, joka oli ryöminyt hänen syliinsä, ja painautui nauraen lähemmäksi minua.
"Hamdi muistuttaa porsasta ja elefanttia ja suurta, lihavaa kalkkunaa", hän sanoi.
"Jos kaikki ihmiset olisivat kauniit", minä huudahdin, "niin emme voisi antaa kauneudelle sen oikeaa arvoa. Minä en edes huomaisi tai tietäisi, että Carlottani on kaunis."