"Sinä kysyt miksi?" hän vapisten kysyi. "Siksi, että sinä olet minun mielestäni kuin leimahtavan koston enkeli."
"Koston?" minä toistin. "Missä suhteessa sinä olet rikkonut minua tai mitään muuta elävää olentoa vastaan? Kas niin, rakas Judith", ja minä menin hänen luokseen, istuuduin pöydännurkalle ja kumarruin hänen puoleensa, "katselkaamme asiaa tyynesti ja järkevästi. Jos milloin mies on tarvinnut naista, niin minä nyt sinua tarvitsen. En voi elää yksin enää. Tästälähin meillä täytyy olla yhteinen koti. Sinä ja minä, me saatamme välittää viisi maailmasta. Jos sinulla on jotakin ehdotusta vastaan, niin keskustelkaamme siitä rauhallisesti!"
Judithin solakka vartalo vapisi kuin liiaksi jännitetty soittimen kieli. Hänen äänensä vavahteli.
"Niin, keskustelkaamme siitä rauhallisesti! Mutta älkäämme tehkö sitä täällä! Minä hermostun nähdessäni sinut täällä jokapäiväisen elämäni keskellä, ompelukoneen ja kirjoituskoneen välissä. Menemme saliin! Siellä vallitsee jonkunlainen rauha" — kuulin jotakin nyyhkytyksen tapaista — "pyhäinen rauha."
Soluin alas pöydältä ja laskin käsivarteni hänen vyötäisilleen.
"Sano minulle, Judith, mikä sinua vaivaa?"
Hän riuhtasi itsensä kiivaasti irti ja työnsi minut luotaan.
"Ei mikään. Naisen ei mikään, jos ymmärrät, mitä se merkitsee. Tule saliin!"
Minä aukaisin oven; hän kulki edelläni, ja minä seurasin häntä käytävää pitkin. Hän astui sisään saliin, ja minä pysähdyin sekunnin verran haparoiden ovenripaa, joka oli ollut epäkunnossa kuukausmääriä. Kun käännyin huoneeseen päin, säpsähdin ehdottomasti tavattoman hämmästyksen valtaamana.
Me emme olleet yksin. Uuninmatolla, kädet selän takana seisoi papinpukuun puettu mies, joka katseli minua lempeän näköisenä. Hänen ulkonäkönsä oli kerskailevan, liiotellun papillinen. Hänen papintakkinsa oli tavattoman pitkä; hänen kenkänsä harmillisen paksuanturaiset; iso valkea kaulaliina, jonka solmu peitti alaskäännetyn kauluksen kärjet, osotti, että hän oli evankelinen pappi. Punaisia, muuten sileäksi ajettuja kasvoja koristi ruskea, jokseenkin pitkä poskiparta. Kaljua, kiiltävää päälakea ympäröi ruskea tukka seppeleenä.