"On, on! Seer Marcous antaa minun tehdä mitä ikinä tahdon", sanoi
Carlotta.
"Surma vieköön, jos sen teen", huudahdin minä. "Teitä on pidelty niin ankarasti Itämailla, että arvostelette hiukan liian suureksi Englannissa nauttimaanne vapautta."
Olen huomannut, että Carlottaan aina tekee syvän vaikutuksen, jos käytän juhlallisia sanoja.
"Mutta jos kerran te saatoitte hakkailla puutarhanmuurin ylitse, mahtoi teillä kuitenkin olla jokseenkin suuri vapaus Alexandrettassakin", sanoi Pasquale.
Nähtävästi Carlotta oli tehnyt kaikki selitykset minun puoleltani tarpeettomiksi.
"Tapasin kerran ystävämme Hamdin", jatkoi Pasquale. "Hän oli kohteliain, pitkänenäisin, rokonarpisin vanha raakalainen, mitä koskaan olen nähnyt."
"Niin, niin!" riemuitsi Carlotta. "Se on Hamdi."
"Onko olemassa yhtään ulkomaalaista roistoa, joka ei kuulu sinun tuttavapiiriisi?" kysyin jonkun verran ivallisesti.
"Toivon, ettei ole", sanoi hän nauraen. "Näetkö, minä olin joutunut hemmetinmoiseen pulaan Aleppossa noin kahdeksantoista kuukautta sitten ja minun täytyi pötkiä pakoon. Alexandretta on Aleppon satamakaupunki, ja Hamdilla on jonkunlainen poliisinvirka siellä."
"Hän on hyvin rikas."