Minä tuijotin hetken verran häneen ja sitten Doran leveään selkään ja tukeviin lanteisiin. Lohduton? En käsitä, mitä kunnon nainen tarkottaa. Jos hän olisi halpa olento, joka koettaisi tunkeutua hienoihin seurapiireihin parooniuteni avulla, saattaisin käsittää, että hän tahtoisi ottaa minut joukonjatkoksi kerskatakseen minusta. Mutta arvonimet ovat hänen salongissaan yhtä tavallisia kuin teekupit. Ja Doran lohduttomuus —.
"Jos tulisin, hän kuolisi ikävään!" minä sanoin.
"Sille vaaralle hän kernaasti paneutuu alttiiksi!"
"Mutta miksi hän tavottelisi marttyyrinkruunua?"
"Toisestakin syystä", sanoi täti välittämättä kysymyksestäni ja katsoi minuun terävästi, "toisestakin syystä olisi hyvä, jos tulisit mukaan huvimatkalle." Hän hiljensi äänensä. "Sinä tapasit neiti Gascoignen puistossa viime viikolla —."
"Erittäin miellyttävä ja ystävällinen nuori neiti", pistin väliin.
"Minä pelkään, että olet ollut hiukan varomaton. Ihmiset ovat alkaneet juoruta."
"Silloin he ovat olleet varomattomia, enkä minä."
"Mutta, hyvä Marcus, kun singautat kauniin nuoren naisen, jonka esität muhamettilaisena holhokkinasi, keskelle Lontoon seurapiirejä, ja kun hän panee toimeen julkisen kohtauksen — niin — mistä ihmiset puhuisivat ellei siitä?"
"He saattaisivat puhua ennaltamääräysopista tai kalanhinnasta", vastasin kohteliaasti.