"Mutta minä vakuutan sinulle, Marcus, että tästä on syntymässä skandaali. Väitetään totisesti, että hän asuu täällä sinun luonasi."
"Väitetään niin paljon sekä totta että valhetta", sanoin minä.
Täti huoahti, ja me keskustelimme hetken ajan ihmisluonnon kehnoudesta.
"Minä olen ajatellut", sanoi täti vihdoin, "että jos ottaisit holhokkisi mukaasi tälle Norjan matkalle, niin skandaali tukahtuisi alkuunsa."
Hän loi minuun terävän katseen, ja hänen suvaitsevaisen hymynsä takana piili vanhan sotapäällikön järkähtämätön lujuus. Se oli taitavasti viritetty ansa.
Minä tartuin hänen käteensä ja kumarruin suutelemaan hänen sormenpäitään.
"Kiitos, rakas täti, että jalomielisesti luotat kunniallisuuteeni", sanoin minä, "vakuutan sinulle, että sinulla on täysi syy siihen."
Takanamme olevasta huoneesta kuuluva raikas, äänekäs nauru keskeytti minut.
"Harjoitteletteko te molemmat jotakin näytelmäkappaletta?" huudahti
Dora.
Minulla oli ylläni vanha koulutakki ja jaloissa keltaiset maurilaiset tohvelit, jotka pari vuotta sitten olin ostanut Tangerista. Hiukseni olivat pystyssä, koska tapanani on työtä tehdessäni pujotella sormeni niihin. Näin ollen ulkonäköni mahdollisesti ei tehnyt aivan niin arvokasta vaikutusta kuin olin luullut. — Käytin hyväkseni tilaisuutta saadakseni tädin pois parvekkeelta huoneeseen, missä Dora oli.