Lady sulki oven hyvin huolellisesti ja nojasi sitten siihen kovin kalpeana, kädet ristissä edessään, katsellen nuoreen mieheen, joka oli polvistuneena matkalaukkunsa ääressä. "Niinkö pian sinä menet?" hän sanoi.
Esmond nousi seisomaan ja kenties punastui, kun hänet noin yllätettiin ikäänkuin itse teossa, ja tarttui toiseen ladyn somista pikku käsistä — se oli se, jossa oli hänen vihkimäsormuksensa — ja suuteli sitä.
"Kaikkein parasta on niin, armahin lady", hän sanoi.
"Minä tiesin jo aamiaisella, että sinä menisit. Minä — minä luulin ensin, että viipyisit. Mitä on tapahtunut? Miksi et voi kauemmin viipyä luonamme? Mitä on Frank sinulle kertonut — puhelitte keskenänne myöhään viime yönä?"
"Chelseasta myönnettiin minulle vain kolmen päivän loma", Esmond vastasi niin iloisesti kuin hän kykeni. "Tätini — hän antaa minun sanoa itseään tädiksi — on nyt emäntäni! Häntä saan kiittää upseerinarvostani ja koreasta takistani. Hän on ottanut minut kultaiseen suosioonsa; ja uuden kenraalini pitäisi tulla Chelsea'hen päivälliselle huomenna — kenraali Lumley'n. Hän on määrännyt minut adjutantikseen ja minun pitää saada kunnia palvella häntä. Kas, tässä on kirje leskivarakreivittäreltä. Posti toi sen eilen illalla, mutta minulla ei ollut halua puhua siitä, sillä pelkäsin, että viimeinen, hauska yhdessä olomme häiriintyisi."
Mylady vilkaisi kirjeeseen ja laski sen sitten kädestään hieman ylenkatseellisen hymyn päilyessä hänen kasvoillaan. "Sen lukeminen ei ole tarpeen", hän sanoi. (Hyvä olikin, ettei hän sitä tehnyt, sillä Chelsean viesti, joka oli leskikreivitärparan tavallista ranskalaista sekamelskaa, myönsi Esmondille pitemmän loman kuin hän oli sanonut. 'Je vous donne', kirjoitti jalo rouva, 'oui jour, pour vous fatigay parfaictement de vos parens fatigans') — "kirjeen lukeminen ei ole tarpeen", hän sanoi. "Mitä Frank sinulle kertoi viime yönä?"
"Hän ei kertonut minulle paljonkaan sellaista mitä en olisi tiennyt", Esmond vastasi. "Mutta olen ajatellut sitä vähäistä ja tämä on tulos: minulla ei ole mitään oikeutta nimeen, jota kannan, hyvä lady, ja vain teidän kärsivällisyytenne ansiota on, että saan sitä kantaa. Jos hetkisen ajattelinkin sellaista, mikä varmaan on liikkunut teidänkin mielessänne —"
"Niin, se on liikkunut, Harry", virkkoi lady. "Olen sitä ajatellut ja ajattelen yhä. Ja minä nimittäisin mieluummin pojakseni sinua kuin ylhäisintä Euroopan ruhtinaista — juuri niin, kuin ylhäisintä Euroopan ruhtinaista. Sillä kukapa heistä on niin hyvä ja niin urhea ja kuka rakastaisi äitiään niinkuin sinä rakastat? Mutta on esteitä, joita äiti ei voi mainita."
"Minä tunnen ne", sanoi mr. Esmond, keskeyttäen hymyllään ladyn puheen. "Tiedän, että esteenä ovat sir Wilmot Crawley Queen's Crawleystä ja mr. Anthony Henley Grangesta ja Mylord Blandfordin markiisi, joka tuntuu olevan suosittu kosija. Pyydätte vain minua kantamaan rouva markiisittaren värejä ja tanssimaan hänen häissään."
"Oi, Harry, Harry, mikään näistä hullutuksista ei minua peloita", lady Castlewood huudahti. "Lordi Churchill on vain lapsi ja hänen haaveilunsa Beatrixista oli vain poikamaista hullutusta. Hänen vanhempansa näkisivät hänet mieluummin haudassa kuin avioliitossa alempiarvoisen kanssa. Ja luuletko, että minulla on halua ryhtyä tavoittelemaan miestä Francis Esmondin tyttärelle, tai että alistuisin työntämään tyttäreni tuohon ylpeään perheeseen, missä hän vain aiheuttaisi riidan pojan ja vanhempien välille ja tulisi kohdelluksi alempiarvoisena. Semmoinen matalamielisyys on minusta inhoittavaa. Beatrix halveksisi sitä. Oi Harry, vika ei ole sinussa vaan Beatrixissa. Minä tunnen teidät molemmat ja rakastan teitä: tarvitseeko minun sitä rakkautta nyt hävetä? Ei, ei koskaan, ja sinäkö, rakas Harry, olisit ansioton! Minä vapisen Beatrix-parkani vuoksi — jonka itsepäisyys peloittaa minua. Hänen mustasukkaista luonnettaan (minun sanotaan myös olleen mustasukkaisen, mutta Jumalan kiitos, olen nyt parantunut tuosta synnistä) ja turhamaisuuttaan eivät mitkään sanani eivätkä rukoukseni voi parantaa — vain kärsimykset, vain kokemus ja perästäpäin tuleva katumus. Oi Henry, hän ei tee onnelliseksi sitä miestä, joka häntä rakastaa. Poistu täältä poikani, jätä hänet. Rakasta meitä aina ja ajattele meitä ystävällisesti. Ja minuun nähden tiedät rakkaani, että näiden seinien sisäpuolella on kaikki se, mitä minä maailmassa rakastan."