"Hän ehtii Roncq'iin hyvään aikaan nuollakseen herra herttuan ruokakupit illallisen jälkeen", virkkoi mr. Webb.
Meidän miehemme lepäsivät Wynendaelin metsissä sen yön ja kenraalimme söi illallisensa siellä olevassa pienessä linnassa.
"Jos minä olisin Cadogan, niin saisin päärin arvon tämänpäiväisestä työstäni", sanoi kenraali Webb, "ja sinä Harry saisit rykmentin. Sinut on mainittu viimeisessä kahdessa taistelussa; ensimmäisessä olit vähällä kuolla. Minä mainitsen sinut pikasanomassani hänen ylhäisyydelleen ylipäällikölle ja suosittelen sinua Dick Harwood-paran tyhjäksijääneeseen majurin paikkaan. Olisiko sinulla mitenkään antaa sata guineaa Cardonnelille? Pudota ne hänen käteensä huomenna, kun menet päämajaan minun tiedonantoani viemään."
Tässä tiedonannossaan kenraalimajuri ystävällisesti mainitsi kapteeni Esmondin nimen erikoisen suosiollisesti. Ja seuraavana päivänä Esmond vei pikasanoman päämajaan, eikä hän suinkaan ollut vähän ihastunut, kun sai palatessaan tuoda hänen ylhäisyytensä sihteeriltä kirjeen, joka oli osoitettu kenraaliluutnantti Webbille. Hollantilainen upseeri, jonka oli lähettänyt kreivi Nassau Woudenbourg, kenttämarsalkka Auverquerque'in poika, toi myös onnittelukirjeen päällikölleen, joka oli kovin urhoollisesti ja taidokkaasti avustanut mr. Webbia toisena päällikkönä tuossa taistelussa.
Esmond antoi pikasanomansa kumartaen syvään, kasvot hymyillen, ja puhutteli mr. Webbia kenraaliluutnantiksi antaessaan hänelle sen. Herrat hänen ympärillään — kenraali ratsasti seurueineen Meniniin johtavaa tietä kun Esmond hänet kohtasi — hurrasivat ja hän kiitti heitä ja aukaisi pikasanoman kasvot hieman kiihtyneinä, uteliaina.
Hän heitti kirjeen raivostuneena maahan saapastaan vasten luettuaan sen. "Se ei ole edes kirjoitettu hänen käsialallaan. Lue se, Esmond." Ja Esmond luki sen: —
"Hyvä herra, — mr. Cadogan on juuri saapunut, ja hän on tutustuttanut minut siihen menestykselliseen sotatoimintaan, jonka eilen illalla suorititte Wynendaelin luona sitä sotajoukkoa vastaan, jota johti M. de la Mothe; menestys on pääasiallisesti laskettava Teidän hyvän käytöksenne ja päättäväisyytenne ansioksi. Voitte olla vakuutettu, että teen Teille oikeutta kotona ja että iloitsen, kun voin joka tilaisuudessa antaa tunnustukseni palvelukselle, jonka Te olette tehnyt suojellessanne tämän apuretkikunnan saapumista. — Teidän j.n.e. M."
"Kaksi tuon kirotun Cardonnelin kirjoittamaa riviä, ei sen enempää, siitä, että on valloittanut Lillen — siitä, että on kukistanut viisi kertaa meitä suuremman joukon — sellaisesta taistelusta, että se on yhtä loistava kuin parhain niistä, mitä hän koskaan on taistellut", sanoi mr. Webb-parka. "Kenraaliluutnantti! Se ei ole hänen ansiotaan. Minä olin vanhin kenraalimajuri. Perhana, uskonpa totisesti, että hän olisi ollut iloisempi, jos olisin hävinnyt."
Hollantilaiselle upseerille lähetetty kirje oli ranskankielinen ja se oli pitempi ja kohteliaampi kuin mr. Webbin kirje.
"Ja tämä on se mies", virkkoi Webb, "joka hukkuu kultaan, mies, jolla on yllinkyllin meidän hankkimiamme arvonimiä ja kunniamerkkejä ja joka nureksii kun hänen täytyy suoda ainoakaan kiitoksen rivi asetoverilleen! Eikö hän vielä ole saanut kyllikseen? Emmekö me taistele, jotta hän saisi kieritellä kullassa? No niin, no niin, odottakaapa Gazettea, herrat. Kuningatar ja isänmaa tekevät meille oikeutta, kun hänen ylhäisyytensä sen meiltä kieltää." Urhoollisen soturin silmissä oli raivon kyyneleitä, kun hän puhui, ja hän pyyhkäisi ne hansikkaallaan kasvoiltaan. Hän puisti nyrkkiään ilmassa. "Jumaliste!" sanoi hän, "tiedänpä, mitä minä ottaisin mieluummin kuin päärin arvon!"