Silloin hypähti hänen ylhäisyytensä Marlborough'n herttua myös seisaalleen. "Parahin kenraali Webb, jokin erehdys on tapahtunut."
"Teidän ylhäisyytenne olisi parasta oikaista se", virkkoi mr. Webb, ojentaen lehteä; mutta hän oli liian kaukana hänen ylhäisyydestään prinssiherttuasta, joka sitäpaitsi istui korkeammalla kuin kenraali (hän istui Savoijin prinssin, Hannoverin vaaliruhtinaan ja Preussin ja Tanskan lähettilästen kanssa kunniakatoksen alla) eikä Webb voinut ulottua häneen asti, vaikka hän olikin pitkä.
"Odottakaapa", virkkoi hän hymähtäen, aivan kuin olisi saanut uuden ajatuksen; ja sitten hän veti miekkansa esiin ja pisti lehden sen kärkeen ja sanoi erittäin kohteliaasti: "Suotakoon minun ojentaa se teidän ylhäisyydellenne."
Herttua näytti kovin synkältä. "Ottakaa se", sanoi hän ylitallimestarilleen, joka palveli hänen takanaan.
Kenraaliluutnantti kumarsi kovin syvään ja meni lopettamaan lasiaan. Gazette, jossa Cardonnel, herttuan kirjuri, selosti Wrynendaelin voittoa, mainitsi Webbin nimen, mutta antoi kaiken kiitoksen taistelusta herttuan suosikille, Cadoganille.
Tämä kenraali Webbin omituinen käytös sai aikaan paljon puhetta, hän kun oli melkein vetäissyt miekkansa ylipäällikköä vastaan, mutta kun kenraalin vihan ensi puuska oli mennyt, hän hallitsi sitä täydellisesti ulkonaisesti ja hänen käytöksensä suututti sen jälkeen hänen mielihyväkseen vielä enemmän ylipäällikköä kuin mitä hän olisi voinut aiheuttaa millään julkisella vihanosoituksella.
Palattuaan leiriinsä ja neuvoteltuaan pääneuvonantajansa, mr. Esmondin kanssa, joka nautti päällikkönsä täydellistä luottamusta ja jota hän kohteli ystävänään ja melkeinpä poikanaan, mr. Webb kirjoitti kirjeen hänen ylhäisyydelleen ylipäällikölle; tässä kirjeessä hän sanoi: —
"Teidän ylhäisyydellänne täytyy olla tieto siitä, että London Gazetten kirjoitus, jossa teidän ylhäisyytenne sihteeri, mr. Cardonnel, on maininnut kenraalimajuri Cadoganin upseerina, joka johti äskeistä Wynendaelin taistelua, ehdottomasti aiheutti kaikkea muuta kuin mielihyvää päällikölle, joka johti tuota taistelua.
"Teidän ylhäisyytenne täytyy tietää, ettei mr. Cadogan edes ollut läsnä tuossa taistelussa, vaikka hän saapuikin ratsueskadroonan kanssa sen päättyessä ja alistui ylemmän upseerin käskettäväksi. Ja koska tuloksena Wynendaelin taistelusta, missä kenraaliluutnantti Webbillä oli onni olla päällikkönä, oli Lillen valloitus, Brysselin pelastus, jonka vihollinen jo oli saartanut, suurten kaupunkien Ghentin ja Brüggen takaisin voittaminen, mitkä kaupungit vihollinen (kaupungin muurien sisällä tehdyn kavalluksen avulla) oli saanut edellisenä vuonna valtaansa, ei mr. Webb voi luovuttaa sellaisen menestyksen ja palveluksen kunniaa mr. Cadoganille eikä kenellekään muullekaan henkilölle.
"Heti kun tämän vuoden sotatoimet ovat lopussa, on kenraaliluutnantti Webb pyytävä lupaa poistua armeijasta ottaakseen uudelleen paikkansa parlamentissa; hän huomauttaa hänen ylhäisyydelleen ylipäällikölle, että hän sieltä tulee vetoamaan asiassaan alahuoneeseen, isänmaahan ja hänen majesteettiinsa kuningattareen."