"Herra saapui tiistaina kallisarvoisessa puvussa, joka todisti sekä räätälin että kantajan erinomaista aistia; ja vaikka meitä oli kokonainen liuta viehättävän Jocastan ympärillä, henkilöitä, jotka kuvittelivat tuntevansa joka naaman kaupungissa, ei yksikään, kun Jocasta kiihkeästi uteli, voinut ilmoittaa herran nimeä; Jocasta sinkautteii tiedustelujaan oikeaan ja vasempaan, kun herra astui huoneeseen kumartaen niin että se olisi kaunistanut herttuata.
"Jocasta otti vastaan tervehdyksen niiaten ja hymyillen niin kuin vain tuo lady taitaa. Hän niiasi kaihoavana aivankuin sanoakseen: 'Viimeinkin olette tullut. Teitä minä olen ikävöinyt.' Ja sitten hän viimeistelee uhrinsa surmaavalla katseella, joka sanoo: 'Oi, Philander! Silmät on minulla vain sinua varten.' Camilla osaa ehkä yhtä kauniisti niiata ja Thalestris voi ehkä näyttää melkein yhtä viehättävältä; mutta tuo katse ja niiaus yhdessä kuuluvat kaikista Englannin kaunottarista vain yksin Jocastalle.
"Tervetuloa Lontooseen, sir", virkkoi hän. "Teistä huomaa hyvin, että tulette maalta." Hän olisi sanonut Epsomista tai Tunbridgestä, jos hän olisi tarkalleen muistanut kummassa paikassa hän oli kohdannut tuon vieraan, mutta ah, hänhän oli unohtanut.
"Herra kertoi olleensa kaupungissa vain kolme päivää ja yhtenä syynä hänen tuloonsa oli ollut halu osoittaa kunnioitustaan Jocastalle.
"Jocasta sanoi, että terveysvesi ei ollut tehnyt häneen sanottavampaa vaikutusta.
"Terveysvedet ovat sairaita varten", selitti herra, "ja nuoret ja kauniit menevät vain saadakseen veden loistamaan. Ja kun pappi luki saarnaa sunnuntaina", lisäsi hän, "ajattelin minä, että teidän armonne on kuin enkeli, joka saapuu lammikolle"; hyväksymisen mutinalla tervehdittiin tätä huomautusta. Manilio, joka on nerokas silloin kun ei hän ole korttien ääressä, oli niin kiihtynyt, että hän toisti tuon lauseen.
"Jocasta oli enkeli, joka saapui lammikolle, mutta kumpaan Bethesdaan? Jocasta joutui yhä enemmän ja enemmän ymmälle ja näytti kuten tavallisesti viattomammalta ja yksinkertaisemmalta mitä viekkaammat hänen tarkoituksensa olivat.
"Me keskustelimme", virkkoi hän, "eri nimien kirjoitustavasta teidän tullessanne. On niin paljon mutkikkaita nimiä."
"Sellainen lumoojatar kuin teidän armonne tuntee kaikkien salaisuuksien avaimen", virkkoi herra.
"Miten te tavaatte nimenne?" kysäisi Jocasta, tullen viimein asiaan; sillä tämä pirteä keskustelu oli kestänyt paljon kauemmin kuin tässä osoitetaan; sitä oli jatkunut ainakin kolmen teekupin juontiajan.