"'Oh, madame', virkkoi herra, 'minä kirjoitan nimeni v:llä.' Ja herra laski kuppinsa pöydälle ja teki taas komean kumarruksen ja poistui huoneesta.
"Jocasta ei tämän pettymyksen jälkeen ja muukalaisen hävittyä ole saanut rahtuakaan unta. Kun hänelle koituu jotain mieliharmia, sairastuu hän aina varmasti ja joutuu huonolle tuulelle; ja me, hänen palvelijansa kärsimme, kuten on tavallista, niin kauan kuin kuningattaremme pysyy vihaisena. Voitteko Te, mr. Spectator, joka tiedätte kaiken, auttaa meitä selittämään hänelle tämän arvoituksen ja antamaan meille mielenrauhan? Me olemme nähneet Jocastan luettelossa mr. Bertyn, mr. Smithin, mr. Piken ja mr. Tylerin — jotka saattavat olla mr. Bertie, mr. Smyth, mr. Pyke ja mr. Tiler yhtähyvin. Jocasta on sanonut irti vastaanottokirjansa hoitajan, miespoloisen, jolla on paljon lapsia. Lukekaa tämä arvoitus, hyvä mr. Shortiace, iloksi ihailijallenne —
Oidipokselle."
"Kahvila 'Vaskitorvi', Whitehall.
"Mr. Spectator!
"Minä olen kovin vähän perehtynyt tähän kaupunkiin, vaikka olenkin saanut yliopistosivistystä ja vaikka olen kuluttanut muutamia vuosia palvellen isänmaatani ulkomailla, missä minun nimeni tunnetaan paremmin kuin kahviloissa ja St. Jamesissa.
"Kaksi vuotta sitten setäni kuoli ja jätti minulle sievoisen maatiluksen Kentin kreivikunnassa; ja kun viime kesänä suruaikani jälkeen olin Tunbridge Wellsissa — ja totuushan täytyy ilmaista — etsiskellen nuorta neitoa, joka sopisi jakamaan suuren kelttiläisen taloni yksinäisyyttä kanssani ja olisi ystävällinen alustalaisilleni (joille nainen voi tehdä paljon enemmän hyvää kuin hyväntahtoisinkaan mies), minua viehätti suuresti eräs nuori nainen Lontoosta; häntä ihailivat kaikki Tunbridgessa. Kaikki tuntevat Saccharissan kauneuden, ja luulenpa, mr. Spectator, ettei kukaan sen paremmin kuin hän itse.
"Muistikirjani ilmoittaa minulle, että tanssin illatsuissa hänen kanssaan kokonaista kaksikymmentä seitsemän kertaa. Minä soitatin hänelle kahdesti viuluja. Minä pääsin monta kertaa hänen asuntoonsa ja hän otti minut vastaan erikoisen huomaavaisesti, ja hetken aikaa olin minä täydelleen hänen orjansa. Vasta sitten, kun tein huomioita terveyslähteelle kokoontuneen seurueen puheista ja kun olin läheltä tutkinut erästä, jolle kerran ajattelin tehdä pyhimmän kysymyksen, minkä mies voi naiselle tehdä, tulin huomanneeksi miten sopimaton hän oli maalaisherran vaimoksi; tämä ihana olento oli vain sydämetön, kevytmielinen kiemailija; hän leikki lemmellä, johon ei koskaan ajatellutkaan vastata, ja hän olikin kykenemätön sitä tekemään. Sellaiset naiset haluavat ihailua, rakkaus ei heitä liikuta. Minä en voi ajatella kurjempaa olentoa kuin tämä lady on oleva kun hän tulee vanhaksi ja hänen kauneutensa katoaa ja hänen ihailijansa ovat hänet jättäneet ja kun ei hänellä ole ystäviä eikä uskontoa lohtunaan.
"Kun liikeasiat veivät minut Lontooseen, menin viime sunnuntaina St. Jamesin kirkkoon ja siellä, minua vastapäätä, istui kaunottareni Tunbridgen terveyslähteiltä Hänen käytöksensä oli koko jumalanpalveluksen ajan niin kiusallista, väsyttävää ja mieletöntä — hän leikki viuhkallaan ja tirkisteli silmillään minua niin sopimattomasti, että minun oli pakko sulkea silmäni saadakseni hänet uskomaan, etten minä häntä nähnyt; ja aina kun minä aukaisin silmäni, minä näin hänen silmänsä (ne ovat kovin kirkkaat) yhä minuun kiintyneinä. Minä tapasin hänet myöhemmin hovissa ja teatterissa: siellä hän ei saanut rauhaa ennenkuin raivasi tien väkijoukon lävitse ja puhutteli minua ja kutsui minut vastaanottoonsa, joita hän pitää talossaan lähellä Ch-r-ng Cr-ssia.
"Koska olin luvannut käydä hänen luonaan, pidin tietysti sanani ja tapasin tuon nuoren lesken kuuden korttipöydän keskeltä ihailijajoukon ympäröimänä. Tein kauneimman kumarrukseni ja menin hänen luokseen; omituisen kysyvästä ilmeestä hänen kasvoillaan huomasin, vaikka lady koetti peittää hämminkiään, että hän oli unohtanut nimeni.