Esmond tunsi itsensä pikemminkin pelästyneeksi ja sanoi totuuden, joka kuitenkin oli pelkkää valhetta. "Minä en totisesti", virkkoi hän, "ole edes lukenut tämän aamuista Spectatoria." Sitä hän ei ollutkaan tehnyt, sillä tuo lehti ei ollut Spectator, vaan ainoastaan valhelehti, joka oli asetettu sen tilalle.
Beatrix jatkoi lukemistaan ja hänen kasvonsa kävivät punaisiksi, kun hän luki. "Ei", virkkoi hän, "sinä et ole voinut kirjoittaa tätä. Mr. Steele sen on tehnyt humalassa ollessaan, pelätessään hirveätä, sivistymätöntä vaimoaan. Kun näen naisen saavan jonkin suunnattoman kohteliaisuuden tai luen kiihkeän ylistyslaulun naishyveistä, niin olen aina varma siitä, että kapteeni ja hänen parempi puolensa ovat riitaantuneet edellisenä iltana ja että kapteeni on tuotu kotiin humalaisena tai että hänet on löydetty —"
"Beatrix!" huudahti lady Castlewood.
"No äiti! Älä huuda ennenkuin loukkaannut. Minä en aio sanoa mitään sopimatonta. Minä koetan tuottaa sinulle mahdollisimman vähän mielipahaa, sinä soma, hyvä äiti. Niin, ja sinun pikku Trixisi on paha pikku Trix ja hän jättää tekemättä kaiken sen, mikä hänen tulisi tehdä ja tekee kaikkea sellaista, mitä hänen ei tulisi tehdä, ja siinä on — no niin, minä en jatka. Niin, kyllä minä jatkan, ellet suutele minua." Ja tämän sanottuaan pani nuori lady syrjään lehden ja juoksi äitinsä luo ja hyväili tätä monenmoisin menoin ja sanoi Esmondille niin selvään kuin silmät soivat puhua: "Etkö sinäkin haluaisi leikkiä samaa hauskaa leikkiä."
"Kyllä, minä tekisin sen kovin mielelläni, neiti", virkkoi Esmond.
"Mitä sinä tekisit?" kysyi miss Beatrix.
"Sen mitä tarkoitit kun katsoit minuun niin kiehtovana" vastasi Esmond.
"Mistä olisi Henry mielissään, kultaseni?" kysäisi hänen äitinsä, tuo hyvä olento, joka ajatteli aina vain sitä mistä me pitäisimme ja miten hän voisi meitä ilahduttaa.
Tyttö juoksi hänen luokseen. "Oh, sinä tyhmä, hyvä äiti", virkkoi hän suudellen tätä uudestaan, "tästä Harry pitäisi", ja hän purskahti raikuvaan nauruun ja lady Castlewood punastui yhtä kainosti kuin kuusitoistavuotias neitonen.
"Katsopas häntä, Harry", kuiskasi Beatrix juosten Esmondin luo ja puhuen suloisella, matalalla äänellä. "Eikö tuo punastus pue häntä? Eikö hän ole soma? Hän näyttää minua nuoremmalta ja on varmaan satoja miljoonia kertoja parempi."