Kesäkuun alkaessa saapuivat miss Beatrix Esmond ja rouva varakreivitär, hänen äitinsä, Castlewoodista; Beatrix alkoi taas hovipalveluksensa, minkä herttua Hamiltonin surullinen kuolema oli keskeyttänyt. Hän siis astui taas toimeensa hänen majesteettinsa seurueessa ja hovineitien pöydässä; hän oli aina mrs. Mashamin, ylimmän hovirouvan suosikki, ja tuo suosio johtui ehkä osaksi ladyn katkeruudesta herttuatar Marlborough'ta kohtaan, jota Beatrix ei rakastanut sen enemmän kuin tämän kilpailijatarkaan. Hoviherrat, muiden muassa lordi Bolingbroke, myönsivät, että tuo nuori lady oli palannut kauniimpana kuin milloinkaan ennen ja että vakava ja surullinen sävy, mikä hänen kasvoillaan nyt hänen tahtomattaankin asusti, sopi hänelle paremmin kuin hänen entinen hymynsä ja viehkeytensä.

Kaikki Kensington Squaren pienen talouden palvelijat oli vaihdettu. Vanha vouti, joka oli palvellut perheessä kokonaista kaksikymmentäviisi vuotta lasten syntymisen jälkeen lähetettiin Irlantiin tarkastamaan lordin siellä olevaa taloa; taloudenhoitaja, joka oli ollut ladyn palveluksessa ja lasten seuralaisena niin kauan kuin voi muistaa, lähetettiin vastahakoisena Walcote'iin pitämään huolta kartanon maalaamisesta ja korjaamisesta, sillä leskivarakreivitär aikoi sijoittua sinne tulevaisuudessa ja luovuttaa Castlewoodin miniälleen, jota joka päivä voitiin odottaa Ranskasta. Eräs toinen palvelijatar, joka varakreivittärellä oli, poistettiin myös — hän sai rahapalkkion — sillä tekosyyllä, että ladyn täytyi vähentää palvelijakuntaansa; niin ei lopulta jäänyt koko talouteen yhtään henkilöä, joka oli kuulunut siihen silloin, kun nuori lordi Castlewood vielä oli kotona.

Oli välttämätöntä suunnitelmalle, jota eversti Esmond ajoi, ja panokselle, jonka hän uskalsi, että salaisuus uskottaisiin mahdollisimman harvoille henkilöille. Perheemme ulkopuolella tunsi sen vain kolme tai neljä henkilöä, ja ihmeellisesti he säilyttivät tuon salaisuuden.

Kymmenentenä päivänä kesäkuuta 1714 mr. Priorin sanantuojan mukana tuli Pariisista kirje, herra varakreivi Castlewoodilta hänen äidilleen; siinä lordi ilmoitti olleensa kevytmielinen raha-asioissa; hän sanoi häpeävänsä ilmoittaa, että hän oli menettänyt rahaa pelissä ja muissa huvituksissa ja että hänen nyt, sensijaan että olisi tänä vuonna pitänyt Castlewoodissa suuria juhlia, kuten hän oli toivonut, täytyi elää mahdollisimman yksinkertaisesti ja koettaa kaikessa säästää. Siihen asti oli Frank-poloisen kirjeessä joka sana totta, eikä voinut epäillä, että hän ja hänen pitkät lankonsa olivat kuluttaneet enemmän kuin heidän olisi sopinut ja käyttäneet tulot Castlewoodin tiluksista, joita hellä äiti niin huolellisesti oli hoitanut ja parantanut holhousaikanaan.

Hänen Clotildansa, jatkoi Castlewood, oli vielä heikko, ja lääkärit arvelivat, että hänen synnytyksensä tapahtuisi parhaiten Pariisissa. Hän tuli siis ilman ladyään ja oli oleva äitinsä talossa kesäkuun 17 tai 18 päivän tienoilla, sillä hän aikoi heti ratsastaa Pariisista ja tuoda vain yhden palvelijan mukanaan; ja hän pyysi, että lakimiehet Gray's Innistä kutsuttaisiin tileineen hänen luokseen ja että Castlewoodin vouti myös saapuisi tileineen, niin että hän voisi nopeasti järjestää asiansa heidän kanssaan ja saisi kokoon tarvittavan rahamäärän ja voisi palata varakreivittärensä luo siksi kuin tämä joutui lapsivuoteeseen. Sitten lordi ilmoitti muutamia uutisia kaupungista, missä hän oli, ja lähetti terveisensä sukulaisille, ja niin päättyi kirje. Se tuli yleisen postin mukana ja epäilemättä ranskalaiset ja englantilaiset viranomaiset jäljensivät sen, ja saivatkin sen kernaasti tehdä.

Kaksi päivää myöhemmin saapui toinen kirje Ranskan yleisessä postissa, yhtä julkisesti kuin edellinenkin; tämä kirje antoi ensin tietoja ranskalaisista hovitavoista ja päättyi sitten seuraaviin lauseisiin, joissa ei kukaan, joka ei tuntenut avainta, olisi voinut keksiä mitään salaisuutta: —

"(Kuningas ottaa) lääkettä torstaisin. Hänen majesteettinsa voi paremmin kuin hän viimeaikoihin on voinut, vaikka hän kärsiikin huonosta ruuansulatuksesta liian kovan ruokahalunsa tähden. Madame Maintenon voi yhä hyvin. St. Cyrissä on näytelty eräs monsieur Racinen näytelmä. Shrewsburyn herttua ja mr. Prior, meidän lähettiläämme, ja koko täällä oleva Englannin aateli oli saapuvilla sitä näyteltäessä. Sanotaan (varakreivi Castlewoodin passin) kielletyn häneltä, sillä lordilta velkoo eräs kultaseppä oikeudellista tietä Vaisselle pöytäkaluston ja helmikaulanauhan hintaa, mitkä korut lordi on antanut Comedie Francaise'in näyttelijättärelle mademoiselle Meruelille. On surullista, että sellaiset uutiset kulkevat maailmalle (matkustaen Englantiin) meidän nuoresta aatelistostamme täällä. Mademoiselle Meruel on lähetetty Fort l'Evesque'iin; sanotaan, että hän ei ole tilannut vain pöytäkalustoa, vaan myös huonekalut ja vaunut ja hevosia (tuon lordin nimellä), josta hulluttelusta ei onneton varakreivitär tiedä mitään.

"(Hänen majesteettinsa tulee olemaan) kahdeksankymmenen kahdeksan vuoden vanha ensi syntymäpäivänään. Hovi valmistautuu viettämään sitä suurella juhlalla. Mr. Prior on suruissaan siitä, että Englannista on kieltäydytty lähettämästä hänelle pöytähopeaansa. Kaikki ihailivat täällä herra varakreivin muotokuvaa ja sanoivat sen olevan Rigaud'n mestariluoman. Oletteko te nähnyt sen? Se on (lady Castlewoodin talossa Kensington Squaressa). Minä luulen, että ei mikään englantilainen maalari kykenisi luomaan sellaista teosta.

"Meidän ystäväparkamme apotti on ollut Bastillessa, mutta hänet on nyt siirretty Conciergerie'hin (missä hänen ystävänsä voivat häntä tavata. Heidän tulee kysyä) voisiko hän saada armahduksen tuomioonsa. Toivokaamme, että tuo mieshylky on vankilassa katunut.

"(Lordi Castlewoodia) on huvittanut sovittaa tuo pöytäkalustojuttu, ja hän matkustaa Englantiin.