"Eikö tämä ole ikävä kirje? Minulla on hitonmoinen päänsärky, sillä minä olen yöllä juopotellut Matin ja muutamien toisten kanssa ja olen, humalassa ja raittiina, iäti sinun —"

Lukuunottamatta niitä muutamia sanoja, mitkä olen tässä pannut sulkumerkkien sisään, oli koko tämä kirje joutavaa lörpötystä, vaikka kirjeen sisältö olikin niin tärkeä kuin kirjeen sisältö vain voi olla. Se ilmoitti niille, joilla oli avain, että: Kuningas ottaa varakreivi Castlewoodin passin matkustaen Englantiin tuon lordin nimellä. Hänen majesteettinsa on oleva lady Castlewoodin talossa Kensington Squaressa, missä hänen ystävänsä voivat häntä tavata. Heidän tulee kysyä lordi Castlewoodia. Tämä kirje on saattanut kulkea mr. Priorin ja noiden meidän uusien liittolaistemme, ranskalaisten silmien editse sanomatta heille mitään. Lontoossa oleville henkilöille oli sen sisältö selvä, ja he jotka lukevat muistiinpanojani sadan vuoden päästä tästä, saavat siitä tiedon asiasta, johon eversti Esmond viimeaikoina oli antautunut. Hän aikoi hiljaisuudessa ja nopeasti tehdä sen, jonka hyväksi toiset juonittelivat ja jonka hyväksi Jaakon-puoluelaiset punoivat kömpelöitä juonia; hän aikoi yksin toimittaa sen, mistä puolueen johtomiehet Englannissa vain puhuivat — tuoda Walesin prinssin maahan julkisesti kaikkein nähden ihan Bolingbroken silmien editse, vaikka seinillä oli tuon valtiosihteerin allekirjoittamia ilmoituksia, joissa luvattiin viidensadan punnan palkkio hänen kiinniottamisestaan: se oli panos, jonka pelaaminen ja voittaminen tarjosi nautintoa vaikka kenelle uhkarohkealle uskalikolle. Panoksen menettäminen saattoi tuottaa raskaan rangaistuksen, mutta koko perheemme halusi panna sen alttiiksi, kun oli niin suurenmoinen tilaisuus voittaa peli.

Oikeastaanhan sitä ei tulisi sanoa peliksi lukuunottamatta ehkä pääpelaajaa, joka ei ollut sen enemmän tai vähemmän epäröivä kuin useimmat julkisuuden miehet, joihin Esmond tutustui siihen aikaan. (Onko Englannissa koskaan julkisuuden miestä, joka kokonaan uskoo puolueeseensa? Onko siellä ainuttakaan, joka ei taistelisi sen puolesta, vaikka hän kuinka epäilisi?). Nuori Frank oli valmis taistelemaan ajattelematta paljoa. Hän oli Jaakon-puoluelainen, kuten hänen isänsäkin ennen häntä; kaikki Esmondit olivat rojalisteja. Jos hänelle vain olisi sanottu sanakaan, olisi hän huutanut: "Eläköön Jaakko-kuningas!" palatsivahdin edessä tai kukkaissalon ympärillä Strandissa. Ja naisille, kuten on tavallista, se ei ollut puoluekysymys, vaan uskon kysymys — heidän uskonsa oli intohimo; sekä Esmondin emäntä että tämän tytär olisivat iloisina kuolleet sen puolesta. Olen usein nauranut puhuessani kuningas Wilhelmin hallituksesta ja sanonut, että lady Castlewood tuntui minusta pettyneen, kun ei kuningas vainonnut perhettämme enemmän; ja ne, jotka tuntevat naisten luonteita, voivat itse kuvitella (mitä ei tässä tarvitse selostaa) sen ilon, millä nämä noviisit ottivat vastaan ihmeen, kun se heille julistettiin, sen innon, millä he odottivat sen täyttymistä, sen kunnioituksen, millä he kohtelivat lähettiä, joka selosti heille tuon salaisen totuuden, jonka silloin vain muutamat tunsivat, mutta jonka pian tuli paljastua koko maailmalle. Naisten luottamuksella ei tosiaankaan ole mitään rajoja. Katsokaa Arriaa, joka palvoo humalaista mieshölmöä, vaikka tämä kurittaa häntä; katsokaa Corneliaa, joka äidinsydämessään palvoo kuin jalokiveä hupsua poikaansa. Minä tiedän naisen, joka on suositellut lääkkeeksi kiinakuorta ja myöhemmin tohtori Berkeleyn tervavettä, aivankuin niiden nieleminen olisi uskonkappale ja niistä kieltäytyminen Jumalan häpäisemistä.

Palattuaan Ranskasta eversti Esmond asettui pienen kiinteän salaliiton johtoon. Esmond tiesi, ettei kuolema tai kidutus voisi horjuttaa siihen kuuluvien uskollisuutta. Kun Esmond selosti suunnitelmaansa kuninkaan tuomiseksi huomautti vanhempi lady, että Jumalan edessä täytyi valtaanpalauttaminen laskea Castlewoodin perheen ja sen päämiehen ansioksi; ja hän palveli ja rakasti Esmondia jos mahdollista vielä enemmän kuin ennen. Lady ei hetkeäkään epäillyt Esmondin suunnitelman onnistumista, jonka epäileminen hänestä olisi ollut hartauden puutetta. Ja kun Beatrix tutustui suunnitelmaan ja yhtyi siihen, niinkuin hän koko sydämestään teki, soi hän Esmondille yhden läpitunkevia, kirkkaita katseitaan. "Oi, Harry", virkkoi hän, "miksi et sinä ole perheemme päämies? Sinä olet ainoa, joka voisit sitä koroittaa. Miksi annat tuolle tyhmälle pojalle arvonimen ja kunnian? Mutta niin on maailmassa — ne palkitaan, jotka eivät sitä ansaitse tai siitä välitä. Minä toivon, että voisin antaa sinulle sinun tyhmän palkintosi, serkku, mutta en voi. Minä olen koettanut enkä voi." Ja hän poistui, puistellen surullisesti päätään; mutta Esmondista on aina tuntunut, että Beatrixin kiintymys ja kunnioitus häntä kohtaan lisääntyi moninverroin sitten kun tämä tuli tietämään, mitä Esmond kykeni toimimaan ja kestämään, mitä suorittamaan ja mitä uhraamaan.

IX luku.

MUOTOKUVAN MALLI TULEE ENGLANTIIN.

Perheessämme ilmoitettiin, että lordi Castlewood saapuu seurassaan ranskalainen herra, joka toimi lordin sihteerinä. Ranskalainen oli roomalaiskatolinen ja hyvästä perheestä, vaikka hän nyt olikin joutunut alhaiseen toimeen; hän halusi syödä ateriansa omassa huoneessaan eikä yhdessä talon palvelijain kanssa. Varakreivitär luovutti tyttärensä huoneen vieressä olevan makuuhuoneensa, ja kun hänellä oli sen vieressä suuri mukava rukouskammio, asetettiin siihen vuode näennäisesti monsieur Baptistelle; mutta tarpeetonta on sanoa, että kun huoneiden ovet lukittiin, ja nuo kaksi vierasta vetäytyivät niihin, tuli nuoresta varakreivistä vain palvelija sille mainehikkaalle prinssille, joka oli hänen vieraansa, ja hän luovutti kernaasti mukavamman ja ilmavamman huoneen ja vuoteen herralleen. Madame Beatrix vetäytyi myös yläkertaan, sillä hänen huoneensa oli muutettu mylordin seurusteluhuoneeksi. Beatrix teeskenteli palvelijain nähden vastahakoisuutta, jotta petos menestyisi paremmin, ja oli katkera, kun hänen täytyi lähteä huoneestaan mylordin tähden.

Valmistukset eivät totisesti olleet vähäpätöisiä, eikä ollut vähäinen se odotuksen kiihko, mikä sai Castlewoodin lempeitten ladyjen sydämet sykkimään ennen niiden henkilöjen saapumista, joiden piti juuri kunnioittaa heidän taloaan. Kamari oli koristettu kukilla; vuoteessa oli kaikkein hienoimmat liinavaatteet, ja nuo kaksi ladyä halusivat sen itse laittaa ja polvistuivat vuoteen ääreen ja suutelivat hursteja, kunnioittaen kudosta, minkä tuli verhota kuninkaan pyhää olemusta. Pesukalusto oli hopeaa ja kristallia; kirjoituspöydälle oli asetettu "Eikon Basiliké" kirja; marttyyrinä kuolleen kuninkaan muotokuva riippui aina uunihyllyn yläpuolella, ja sen alla oli poloisen lordi Castlewoodin miekka ja pieni kuva eli muistoesine, jonka leski tahtoi aina pitää silmäinsä edessä herätessään ja jota kehysti hänen lordinsa ja hänen kahden lapsensa hiuksista tehty koriste. Uskonnolliset hartauskirjansa hän vei mukanaan siihen yläkerran huoneeseen, minkä hän oli valinnut itselleen, koska ne olivat kaikki Englannin kirkon oppia. Ladyt näyttivät Esmondille ne mieluisat valmistukset, mitkä he olivat tehneet, kun he saivat kaiken valmiiksi. Juuri silloin polvistui Beatrix ja suuteli liinaisia lakanoita. Mutta hänen äitinsä, lady Castlewood, kumarsi ovella samalla tavalla kuin hän olisi tehnyt alttarin edessä kirkkoon saapuessaan, ja hän myönsi pitävänsä huonetta tavallaan pyhänä.

Palvelijain huoneessa ei väki hetkeäkään olettanut, että näitä valmistuksia tehtiin ketään muuta, kuin nuorta varakreiviä, talon herraa varten, jota hänen hellä äitinsä ei ollut niin moneen vuoteen nähnyt. Molemmat ladyt olivat täydellisiä talousihmisiä ja he olivat mitä taitavimpia sokerileivosten, hajuvesien y.m. valmistajia ja he pitivät keittiön huolellisen valvontansa alaisena. Esmondin mielestä tapettiin niin monta juottovasikkaa, että niillä olisi voitu ravita kokonainen tuhlaajapoikain joukko, ja hän nauroi, tullessaan käymään ladyjen luona sinä päivänä, jolloin vieraiden piti saapua, ja nähdessään kaksi paria Englannin kauneimpia ja pyöreimpiä käsivarsia (lady Castlewood herätti huomiota käsivarsiensa kauneudella), jauhoissa yläpuolelle kyynärpäiden heidän valmistaessaan taikinaa ja pyörittäessään kaulinpuita taloudenhoitajan huoneessa. Vieraan ei pitänyt saapua ennenkuin illallisaikaan ja mylordin piti syödä ateriansa mieluimmin omassa huoneessaan. Voitte olla varma siitä, että talon kirkkaimmat hopeat oli asetettu sinne, ja voitte ymmärtää, miksi ladyt tahtoivat yksin palvella perheen nuorta päämiestä.

Eversti Esmond ratsasti kiireesti Rochesteriin ja odotti siellä kuningasta samassa kaupungissa, missä tämän isä oli viimeisen kerran laskenut jalkansa Englannin rannikolle. Siellä oli eräästä majatalosta hankittu huone lordi Castlewoodille ja hänen palvelijalleen; ja eversti Esmond osasi niin hyvin sovittaa ratsastuksensa, että hän oli tuskin ollut puolta tuntia paikalla, ja katseli juuri portaalta pihalle, kun kaksi matkustajaa ratsasti portista sisään, ja eversti juoksi pihalle ja syleili rakasta nuorta lordiaan seuraavassa hetkessä.