Eversti Esmondin täytyi taas huutaa: "Baptiste, pidä huolta matkalaukusta", kovalla, käskevällä äänellä; se huomautus sai huikentelevaisen nuoren miehen puremaan hammasta, ja niiden välistä kuului jotain suuresti kirousta muistuttavaa, ja sitten hän heitti neuvojaansa nopean katseen joka ei ollut kovinkaan hyvänsuopa. Mutta hän otti pienen matkalaukun hartioilleen, koska häntä oli muistutettu, ja vei sen yläkertaan, minne Esmond johti hänelle tietä palvelijan kera, jolla oli sytytetyt vahakynttilät kädessä. Prinssi heitti synkkänä taakkansa makuuhuoneeseen. "Prinssin, joka haluaa kantaa kruunua, täytyy kantaa naamiota", virkkoi mr. Esmond ranskaksi.
"Ah, peste! [hitto!] Minä ymmärrän nyt", virkkoi Monsieur Baptiste jatkaen keskustelua ranskaksi. "Suuri Vakavuus on vakavasti —"
"— huolissaan Monsieur Baptisten vuoksi", keskeytti eversti. Esmond ei pitänyt siitä sävystä, millä prinssi puhui naisista, eikä siitä, miten hän heitä katseli.
Makuuhuone sekä ne kaksi huonetta, jotka olivat sen yhteydessä, rukouskammio ja se huone, jota nyt nimitettiin mylordin seurusteluhuoneeksi, olivat jo valaistut ja odottivat vierastaan; ja sinne oli katettu mylordin illallinen. Hetkistä myöhemmin tulivat lordi Castlewood ja hänen äitinsä ja sisarensa yläkertaan, ja heti kun palvelijat olivat poistuneet, ottivat Castlewood ja Esmond oman osansa ja nuo kaksi ladyä polvistuivat prinssin eteen, joka suosiollisesti antoi heille kummallekin kätensä. Hän esitti osaansa ruhtinaana paljon luonnollisemmin kuin palvelijana, jossa osassa hän juuri oli kokeillut, ja hän nosti heidät molemmat maasta, käytöksessään suurta jaloutta ja hyväntahtoisuutta.
"Rouva", virkkoi hän, "minun äitini on kiittävä teidän armoanne hänen pojalleen osoittamastanne vieraanvaraisuudesta. Tietäkää, neiti", hän kääntyi Beatrixiin päin, "että minä en voi nähdä noin suurta kauneutta sellaisessa asennossa. Te petätte Monsieur Baptisten, jos polvistutte hänen eteensä; sopii paremmin, että hän polvistuu teidän eteenne."
Beatrixin silmistä säteili valo — tarpeeksi kirkas liekki sytyttämään intohimon vaikka kenen rinnassa. — Oli aikoja, jolloin tämä olento oli niin kaunis, että hän oli sellainen kuin Venus saattaisi olla, kun hän paljastaa itsensä jumalattarena kirkkauden leimahduksessa. Sellainen hän oli nyt — säihkyvä, ja hänen silmistään säteili ihmeellinen kirkkaus. Intohimoinen kiihtymys ja kateellinen tuska viilti Esmondin rintaa, kun hän huomasi katseen, jonka Beatrix soi prinssille; ja vasten tahtoaan hän puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi huoneen poikki Castlewoodiin, jonka silmät vastasivat hänen hälyytysmerkkiinsä ja olivat myös valppaina. Prinssi soi alamaisilleen muutaman minuutin audienssin ja sitten nuo kaksi ladyä ja eversti Esmond poistuivat huoneesta. Lady Castlewood pusersi hänen kättään, kun he astuivat portaita alas, ja nuo kolme menivät alakerran huoneisiin, niissä he odottivat siksi, kunnes matkustajat ylhäällä olivat tarpeeksi virkistyneitä ja valmiita aterioitsemaan.
Esmond katsahti Beatrixiin, jonka kauniilla kaulalla jalokivet kimaltelivat. "Minä olen pitänyt sanani", virkkoi hän. "Ja minä omani", virkkoi Beatrix katsellen timantteihinsa.
"Jos minä olisin Mogul-keisari", virkkoi eversti, "saisit sinä kaiken, mikä Golcondasta kaivetaan esiin."
"Nämä ovat monin verroin liian hyvät minulle", virkkoi Beatrix painaen päänsä kauniille rinnalleen — "ja niin olette te kaikki — kaikki." Ja sitten hän taas yhdessä tuokiossa kohotti päänsä, ja kun hän huokasi, saivat hänen silmänsä tuon surumielisen ja tutkimattoman ilmeen, jota oli aina mahdoton selittää.
Kun illallisaika joutui, mikä meille ilmoitettiin ylhäältä kuuluvalla koputuksella, menivät eversti Esmond ja nuo kaksi ladyä ylempään huoneeseen, missä prinssi jo oli ja hänen vierellään nuori varakreivi, joka oli juuri samanikäinen ja kokoinen ja kasvonpiirteiltäänkin hyvin prinssin näköinen, vaikka Frank oli kauniimpi. Prinssi istuutui ja pyysi naisia istuutumaan. Herrat jäivät seisomaan. Pöytä oli tosiaankin katettu vain kolmelle. "Kumpi teistä asettuu tuohon?" kysäisi prinssi.