"'Te olette ottanut vierasmaalaisen vaimon, mylord, ja vieraan uskonnon. Eikö Englannin kirkon oppi ollut tarpeeksi hyvä teille?'
"'Kun omaksun isäini uskon', vastasi prinssi, 'en rakasta äitiäni vähemmän enkä palvele teidän majesteettianne vähemmän uskollisesti.'"
"Tässä", virkkoi Beatrix, "antoi suosikki minulle kädellään viittauksen vetäytyä pois (ja sen minä teinkin, vaikka paloin halusta saada kuulla mitä sanottiin) ja kuiskasi jotain kuningattarelle; se sai hänen majesteettinsa säikähtämään ja kiivaasti mutisemaan muutamia sanoja prinssiin kääntyneenä ja tarttumaan kantotuolin selkänojaan. Prinssi tuli yhä lähemmäksi. Hän alkoi puhua kovin nopeasti. Minä erotin sanat: 'Isä — siunaus, anteeksianto'; ja sitten, vähän ajan perästä, lankesi prinssi polvilleen, otti rinnaltaan erään paperin, mikä hänellä oli siellä ja ojensi sen kuningattarelle, joka heti kun hän näki sen, kohotti ylös käsivartensa ja kirkaisi ja veti pois prinssiltä lähempänä olevan kätensä, jota tämä aikoi suudella. Prinssi jatkoi puhettaan ja teki kovin vilkkaita liikkeitä, löi toisinaan käsiään rintaansa ja levitti toisinaan aivan kuin sanoakseen: Tässä olen minä, veljesi, sinun vallassasi. Lady Masham juoksi kantotuolin toiselle puolelle ja polvistui hänkin ja puhui kovin tarmokkaasti. Hän tarttui omalla puolellaan olevaan kuningattaren käteen ja kohotti maasta paperin, minkä hänen majesteettinsa oli antanut pudota. Prinssi nousi ja puhui vielä jotain aivankuin hän aikoisi poistua; toisella puolella suosikki kehoitteli emäntäänsä, ja sitten hän juoksi prinssin luo ja toi tämän taas takaisin ihan kantotuolin viereen. Taas prinssi polvistui ja tarttui kuningattaren käteen, jota kuningatar ei vetänyt pois; ja prinssi suuteli sitä satoja kertoja ja mylady puhui koko ajan nyyhkyttäen ja rukoillen kantotuolin ääressä. Sillä välin istui kuningatar pökertyneen näköisenä ja rutisteli paperia toisella kädellään prinssin hyväillessä toista. Sitten hän yht'äkkiä kirkaisi terävästi useamman kerran ja sai kovan hysteerisen nauruja itkukohtauksen. 'Riittää, riittää, herra, tällä kertaa', kuulin lady Mashamin sanovan; ja kantomies, joka oli vetäytynyt juhlasalin taa, palasi huutojen hätyyttämänä. 'Hakekaa kiireesti apua', virkkoi lady Masham; ja minä juoksin tohtorin luo, joka heti tuli luoksemme Rochesterin piispan kanssa. Lady Masham kuiskasi prinssille, että hän voi toivoa kaikkein parasta ja olla huomenna valmiina; ja nyt on prinssi mennyt Rochesterin piispan taloon kohtaamaan muutamia ystäviään. Ja nyt on tuo suuri panos uskallettu", virkkoi Beatrix langeten polvilleen ja ristien kätensä. "Jumala kuningasta suojelkoon! Jumala kuningasta suojelkoon!"
Kun Beatrixin tarina oli kerrottu ja kun tuo nuori lady oli hieman tyyntynyt ja me olimme tiedustelleet häneltä prinssiä, joka oli poistunut piispa Atterburyn kanssa, ja saaneet kuulla, että hän luultavasti viipyisi poissa koko päivän; katsahdimme me Beatrixin kolme sukulaista toisiimme saatuamme tämän tiedon: Oli selvää, että samat ajatukset risteilivät kaikkien mielessä.
Mutta kuka aloittaisi asian? Monsieur Baptiste — se on, Frank Castlewood — kävi kovin punaiseksi ja katsahti Esmondiin. Eversti puri huuliaan ja taisi rummuttaa peräytymismarssia akkunaan. Lady Castlewood selosti Beatrixille ne uutiset, joiden me tiesimme kaikkea muuta kuin miellyttävän häntä.
"Me iloitsemme", virkkoi hän tarttuen tyttärensä käteen ja puhuen lempeällä äänellä, "että tuo vieras on poissa."
Beatrix vetäytyi heti pois ja katsahti meihin kaikkiin kolmeen kuin vaaraa aavistaen. "Miksi olette iloisia?" kysäisi hän ja hänen povensa alkoi aaltoilla. "Niinkö pian te olette väsyneet häneen?"
"Yksi meistä on mielestämme vallan hitonmoisesti liian ihastunut häneen", huudahti Frank Castlewood.
"Ja kuka se on — tekö, mylord? Vai äitikö, joka on mustasukkainen, kun prinssi juo maljani? Vaiko perheemme päämies (tässä hän kääntyi mahtavana eversti Esmondiin päin), joka viime aikoina on nähnyt hyväksi pitää saarnoja prinssille!"
"Me emme väitä, että olet liian vapaa hänen majesteettinsa kanssa —"