"Paljon kiitoksia, rouva", virkkoi Beatrix keikahuttaen päätään ja niiaten.
Mutta hänen äitinsä jatkoi kovin tyynenä ja arvokkaana "— Me emme ainakaan ole niin sanoneet, vaikka voisimme sen tehdä, jos äiti ehkä voi sanoa sellaista omalle tyttärelleen — isäsi tyttärelle."
" Eh? mon père " [Ohoo, minun isäni], keskeytti Beatrix, "ei ollut parempi kuin muidenkaan isät." Ja hän katsahti taas everstiin.
Me kauhistuimme kaikki, kun hän lausui nuo muutamat ranskalaiset sanat. Hän jäljitteli täydellisesti ulkomaalaisen vieraamme käytöstä.
"Kuukausi sitten et ollut oppinut puhumaan ranskaa, Beatrix, etkä puhumaan pahaa isästäsi", virkkoi hänen äitinsä surullisesti.
Beatrix huomasi varmaankin kompastuksen, minkä hän kiihtymyksessään oli tehnyt, sillä hänen kasvonsa kävivät polttavan punaisiksi. "Minä olen oppinut kunnioittamaan kuningasta", virkkoi hän vastahakoisena; "ja olisi parempi, että eivät muutkaan epäilisi hänen majesteettiaan eivätkä minua."
"Jos kunnioittaisit äitiäsi hiukan enemmän, Trix", virkkoi Frank, "niin ei se sinua hiukkaakaan haittaisi".
"Minä en ole mikään lapsi", virkkoi Beatrix kääntyen häneen päin. "Me olemme tulleet toimeen kovin hyvin nämä viisi vuotta ilman sinun neuvojasi ja esimerkkejäsi, enkä minä niitä nytkään halua. Miksi ei perheen päämies puhu?" jatkoi hän; "hänhän täällä kaikki hallitsee. Eikö hänen ylhäisyytensä suo meille saarnaa nyt, kun hänen rippi-isänsä on lopettanut virren veisuun?" Prinssi oli käyttänyt eversti Esmondista melkein samoja sanoja, joita tuo häikäilemätön tyttö vihassaan toisti.
"Te osoittaudutte kovin hyväksi oppilaaksi, neiti", virkkoi eversti Esmond; ja emäntäänsä kääntyen: "Käyttikö vieraanne näitä sanoja teidän armonne kuullen vain suvaitsiko hän lausua Beatrixille yksityisesti mielipiteensä minun väsyttävästä saarnaamisestani."
"Oletko tavannut häntä yksin?" huudahti mylord syöksähtäen seisomaan ja kiroten. "Jumaliste, oletko tavannut häntä yksin?"