Kun lady Castlewood oli antanut tämän pistoksen, kauhistui hän itse sen vaikutusta. Se meni suoraan Beatrix-poloisen sydämeen. Hän punastui ja vei nenäliinan silmiensä eteen; sitten hän suuteli muotokuvaa ja pani sen povelleen. "Minä olin unohtanut sen", virkkoi hän; "virheeni sai minut unohtamaan suruni; äitini on muistuttanut minua molemmista. Jää hyvästi, äiti! Minä luulen, etten voi koskaan antaa sinulle anteeksi; meidän välillämme on särkynyt jotain, jota eivät kyyneleet eivätkä vuodet kykene korjaamaan. Olen aina sanonut, että olin yksin; sinä et koskaan rakastanut minua, et koskaan — ja olit minulle kateellinen siitä asti, kuin istuin isäni polvella. Minä siis poistun — mitä pikemmin sitä parempi; minä en voi enää kestää teidän seuraanne."
"Mene, lapsi", virkkoi hänen äitinsä kovin ankarana — "mene ja taivuta ylpeät polvesi pyytämään anteeksiantoa; mene ja rukoile yksinäisyydessä nöyryyttä ja katumusta. Sinun moitteesi eivät tuota minulle surua, vaan sen tekee sinun kova sydämesi, Beatrix-poloiseni. Hellyttäköön Jumala sen ja opettakoon Hän sinut kerran vielä äitiäsi ymmärtämään."
Jos emäntäni oli julma, niin ei häntä ainakaan milloinkaan saatu sitä myöntämään. Ladyn ylpeys voitti Beatrixinkin ylpeyden; ja jos tuolla tyttöraukalla oli ylpeä luonne, niin minä pahoin pelkään, että hän oli sen perinyt äidiltään.
XI luku.
VIERAAMME POISTUU LUOTAMME, KOSKA EMME OLE OLLEET TARPEEKSI VIERAANVARAISIA.
Beatrixin lähtö tapahtui tunnin kuluessa, ja hänen neitsyensä meni hänen mukanaan postivaunuissa, ja ajurin istuimelle asettui asestettu palvelija tien vaarojen varalta. Esmond ja Frank aikoivat saattaa vaunuja, mutta Beatrix kieltäytyi vihaisesti heidän seurastaan, ja niinpä toinen palvelija lähetettiin seuraamaan vaunuja ja häntä kiellettiin poistumasta niiden luota, ennenkuin ne seuraavana päivänä olivat sivuuttaneet Hounslow Heathin. Kun nämä kaksi muodostivat koko lady Castlewoodin miespalvelijakunnan, tuli Esmondin uskollinen John Lockwood palvelemaan tämän emäntää näiden poissaoloaikana, vaikka hän kernaammin olisikin saattanut rakastettuaan, neitsyt Lucya, kun tämä matkusti maalle.
Mieliala oli synkkä ja äänetön aterian aikana. Tuntui kuin pimeys kattaisi talon, kun Beatrixin iloiset kasvot oli sieltä poistettu. Iltapäivällä saapui kuningattaren suosikilta viesti, joka hiukan huojensi apeaa mieltämme. "Kuningatar on ollut kovin järkytetty", sanottiin kirjelipussa; "hän voi nyt paremmin ja kaikki päättyy hyvin. Olkoon lordi Castlewood valmiina sen varalta, että lähetämme häntä noutamaan."
Illan suussa saapui toinen kirjelippu: "Neuvostossa on ollut kiihkeä ottelu. Valtiovarainhoitaja on murtanut sauvansa, ja hän on kukistunut niin, ettei hän enää milloinkaan nouse; ketään seuraajaa ei ole määrätty. Lordi B:llä — on suuret whig-kutsut tänä iltana Golden Squaressa. Jos hän horjuu, ovat kuitenkin toiset uskollisia. Kuningattarella ei ole enää kohtauksia, mutta hän on vuoteen omana, ja hän on rauhallisempi. Olkaa valmiina aamulla, silloin toivon kaiken käyvän hyvin."
Prinssi saapui kotiin pian sen jälkeen kuin tämän viestin tuoja oli poistunut talosta. Hänen kuninkaallinen korkeutensa oli piispan juomista tullut sellaiseen kuntoon, että ei hänen kanssaan tärkeistä asioista keskustelemisesta olisi ollut mitään hyötyä. Hänet autettiin kuninkaalliseen vuoteeseensa; hän nimitti Castlewoodia tuttavallisesti tämän omalla nimellä; hän unohti kokonaan näytellä sitä osaa, josta hänen kruununsa ja turvallisuutensa riippui. Oli onni, että lady Castlewoodin palvelijat olivat poissa ja että hänen puheensa kuulivat vain ne, jotka eivät halunneet häntä pettää. Hän tiedusteli jumalaista Beatrixia kuninkaallisesti nikottaen. Hänet saatiin helposti vuoteelle ja pian hän oli vaipunut sikeään uneen ja unohdukseen, jommoisella Bakkus palkitsee palvelijansa. Me toivoimme, että Beatrix olisi ollut näkemässä hänet humalassa. Pahoittelimme ehkä, että Beatrix oli poissa.
Kensington Squaren seurueesta oli eräs kyllin hupsu ratsastaakseen sinä iltana Hounslowiin coram latronibus[ryöväreistä huolimatta] ja majataloon, jota perheemme tavallisesti käytti matkustaessaan Lontoota edemmäksi. Esmond pyysi, että majatalon isäntä ei ilmoittaisi neiti Beatrixille hänen tuloaan, ja hänelle suotiin julma tyydytys saada kävellä sen huoneen oven sivuitse, jonka takana Beatrix nukkui neitsyensä kanssa, ja aamulla varhain nähdä hänen vaunujensa lähtevän liikkeelle. Esmond näki Beatrixin hymyilevän ja antavan rahaa miehelle, joka oli määrätty ratsastamaan vaunujen takana Bagshotiin asti. Beatrix näytti erottavan toisen palvelijan saattueestaan, koska tie oli vapaa ja toinen palvelija oli aseistettu; ja tämä palvelija heitti nuorelle emännälleen hyvästit kumarrellen moneen kertaan ja meni ja tilasi pullon olutta keittiöstä ja palasi palvelustoverinsa, Jussikuskin, ja hevosiensa kanssa takaisin Lontooseen.