Nuo kaksi arvon ukkelia eivät vielä olleet kulkeneet penikulmaakaan Hounslowin sivu, kun he uudestaan pysähtyivät juomaan, ja täällä he säikähtivät, kun näkivät eversti Esmondin ratsastavan ohitse. Vastaukseksi eversti Esmondin ankaraan kysymykseen selitti mies, että hänen nuori emäntänsä oli lähettänyt vain tervehdyksensä, vain sen eikä mitään muuta viestiä. Hän oli viettänyt yönsä hyvin ja oli ehtivä illansuussa Castlewoodiin. Everstillä ei ollut aikaa pitempiin puheisiin ja hän ratsasti nopeasti Lontooseen, missä hänellä oli kovin tärkeitä asioita ajettavana, kuten lukijani varsin hyvin tietää. Hänen mieltään kevensi sanomattomasti se ajatus, että Beatrix ajoi pois vaarasta. Hänen ratsunsa saapui Kensington Square'iin (kelpo Pilkku tunsi tien sinne varsin hyvin) ennenkuin edellisen illan juopunut vieras vielä oli herännyt ja päässyt kohmelostaan.
Edellisen illan suuri tapahtuma tunnettiin koko kaupungissa varhain seuraavana päivänä. Neuvostohuoneessa oli kuningattaren läsnäollessa tapahtunut ankara yhteentörmäys, ja kaikilla kahviloilla oli oma selostuksensa tuosta riidasta. Herra piispa toi nuo uutiset varhain aamulla Kensington Square'iin, missä hän odotteli kuninkaallisen herransa heräämistä yläkerrassa ja ilmoitti luottavaisena, että vieraamme julistettaisiin Walesin prinssiksi ja kruunun perilliseksi, ennenkuin päivä oli mennyt mailleen. Piispalla oli edellisenä päivänä ollut vieraanaan muutamia mitä vaikutusvaltaisimpia herroja tuosta oikeasta brittiläisestä puolueesta. Hänen kuninkaallinen korkeutensa oli lumonnut ne kaikki, sekä skotlantilaiset että englantilaiset, sekä katoliset että valtionkirkonmiehet. "Kokouksessamme oli kveekareitakin", virkkoi piispa; "ja jos tuo muukalainen joikin hieman liikaa brittiläistä punssia ja olutta, niin kyllä hän pian tottuu paremmin noihin juomiin ja lordi Castlewoodin", virkkoi piispa naurahtaen, "täytyy kärsiä se ilkeä syytös, että hän kerran elämässään on ollut hieman humalassa. Hän joi ihanan sisarenne maljan lukemattomia kertoja ja me nauroimme sille kaikki", virkkoi piispa, "sillä ihailimme niin suurta veljen rakkautta. — Missä on tuo lumoava luonnotar ja miksi hän ei somista teidän armonne teepöytää kirkkailla silmillään?"
Lady vastasi yksikantaan, että Beatrix sinä aamuna ei ollut kotona. Herra piispalla oli liian paljon puuhaa tärkeiden asiain vuoksi vaivatakseen päätään kenenkään ladyn läsnäololla tai poissaololla, olipa tämä miten kaunis tahansa.
Olimme yhä pöydän ääressä, kun tohtori A — saapui palatsista kovin huolestuneen näköisenä. Ne mielenjärkytykset, mitkä kuningattarella edellisenä päivänä oli ollut, olivat aiheuttaneet kovin vakavia seurauksia; tohtoria oli haettu ja hän oli määrännyt kuningattarelle suoneniskentää. Long Acren haavuri oli haettu iskemään kuningattarelta suonta, ja hänen majesteettinsa oli nyt rauhallisempi ja hengitti kevyemmin. Mikä sai meidät säpsähtämään, kun kuulimme mr. Aymen nimen? " Il faut être aimable pour être aimé " [Jos tahtoo saada rakkautta, tulee olla rakastettava.], virkkoi iloinen tohtori. Esmond veti häntä hihasta ja pyysi häntä vaikenemaan. Aymen taloon oli rakas lordi Castlewood. Frankin isä, viety kuolemaan tuhoisan kaksintaistelun jälkeen.
Kuningattaren luokse ei ainakaan sinä päivänä voinut mennä vierailulle; ja kun yläkerrassa oleva vieraamme antoi merkin, että hän oli hereillä, menivät tohtori, piispa ja eversti Esmond prinssin aamuvastaanottoon ja toivat hänelle sekä iloisia että epäilyttäviä uutisia. Tohtorin täytyi pian poistua, mutta hän lupasi antaa prinssille yhtämittaa tietoja siitä, mitä tapahtui läheisessä palatsissa. Sekä hän että piispa antoivat sen neuvon, että prinssi heti, kun kuningattaren tauti saisi suotuisan käänteen, vietäisiin hänen vuoteensa ääreen, neuvosto kutsuttaisiin koolle, Kensingtonin ja St. Jamesin henkivartiostot, joihin kahteen rykmenttiin saattoi täydellisesti luottaa, sekä yksi, josta tiedettiin, ettei se ollut vastahakoinen, julistaisivat prinssin oikeaksi perilliseksi ja sen tekisi myös kuningatar neuvostonsa lordien edessä ja määräisi hänet valtaistuimen perijäksi.
Sinä päivänä viettivät prinssi ja Rochesterin piispa, eversti Esmond sihteerinään, useita tunteja lukittujen ovien takana laatien julistuksia ja kehoituksia maaseudulle, skotlantilaisille, pappissäädylle, Lontoon ja Englannin kansalaisille; näissä ilmoitettiin kolmen valtakunnan maanpakolaisperijän saapuneen, ja niihin liitettiin se tunnustus, missä hänen sisarensa tunnusti hänet valtaistuimen oikeaksi perijäksi. Taattiin täydellinen suoja vapauksille, joita kirkko ja kansa voivat pyytää. Piispa saattoi vastata kovin useiden pappien uskollisuudesta, ja nämä kehoittivat puolestaan seurakuntaansa ja virkaveljiään tunnustamaan tulevan hallitsijan pyhän oikeuden ja puhdistamaan maan kapinasynnistä.
Näiden asiapaperien laadinnan aikana saapui palatsista useampia sanansaattajia, ja nämä viestit koskivat siellä sairastavan korkean potilaan vointia. Keskipäivällä hän voi hieman paremmin; illalla hän meni taas tajuttomaksi ja houraili. Yöllä tohtori A — oli taas luonamme ja toi vähän suotuisampia tietoja; mitään äkillistä vaaraa ei ainakaan pelätty. Viimeisen kahden vuoden aikana oli hänen majesteetillaan ollut useampia samanlaisia, mutta vielä vaikeampia taudinpuuskia.
Tähän mennessä olimme laatineet puolisenkymmentä julistusta (kysyttiin suurta varovaisuutta, jotta saatiin laadituksi ne muotoon, mikä ei loukannut mitään puoluetta eikä tuottanut mielipahaa whigeille eikä dissentereillekään); ja nuori prinssi, joka pitkän työpäivän aikana tosiaankin oli osoittanut sekä kykyä ymmärtää saamiaan neuvoja että käytännöllistä älyä ja taitoa muovaillessaan lauseita, mitkä oli julaistava hänen allekirjoittaminaan, osoitti myös hyväntahtoisuutta ja harkitsevaisuutta, mitkä tulisi panna hänen ansiopuolelleen.
"Jos nämä paperit joutuisivat väärään paikkaan", virkkoi hän, "tai jos suunnitelmamme sattuisi epäonnistumaan, veisi mylord Esmondin käsiala hänet paikkaan, mistä minä kaikin mokomin tahtoisin varjella häntä; ja niinpä luvallanne jäljennän nämä asiapaperit itse, vaikka ei oikeinkirjoitus olekaan vahvimpia puoliani; ja jos ne löydetään, ei niistä joudu kiinni muut kuin se henkilö, jota ne enin koskevat"; ja sitten prinssi, ensin huolellisesti jäljennettyään julistukset, poltti ne, mitkä olivat kirjoitetut eversti Esmondin käsialalla. "Ja nyt, ja nyt herrat", virkkoi hän, "menkäämme illalliselle ja juokaamme malja naisten seurassa. Mylord Esmond, te olette luonamme illallisella tänä iltana; viime aikoihin olette suonut meille liian vähän seuraanne."
Prinssin ateriat tarjottiin tavallisesti siinä huoneessa, joka oli ollut Beatrixin makuuhuone ja sen huoneen vieressä, missä prinssi nukkui; ja hänen kestitsijöittensä velvollisuudentuntoisena tapana oli odottaa, kunnes heidän kuninkaallinen vieraansa pyysi heidän ottamaan paikkansa pöydässä; sitten vasta he istuutuivat aterioimaan. Kuten arvaatte, olivat tänä iltana vain Frank Castlewood ja hänen äitinsä odottamassa, kun illallinen ilmoitettiin, ja he ottivat vastaan prinssin, joka oli viettänyt koko päivän omassa huoneessaan, missä piispa oli toiminut hänen pääministerinään ja eversti Esmondilla oli ollut hänen neuvostonsa sihteerin virka.