Prinssin muoto ei suinkaan osoittanut mielihyvää, kun hän katsahti siihen pieneen seurueeseen, joka oli kokoontunut häntä odottamaan, eikä kuten tavallista nähnyt Beatrixin iloisten kasvojen loistavan vastaansa. Hän tiedusteli lady Castlewoodilta, missä hänen eilinen, ihana esittelijättärensä oli. Lady loi vain silmänsä alas ja sanoi tyynesti, ettei Beatrix voinut ottaa osaa illalliseen sinä iltana, eikä hänessä ilmennyt pienintäkään hämmennyksen merkkiä, mutta sensijaan Castlewood punastui eikä Esmondkaan ollut vähemmän hämillään. Luulen naisilla olevan vaistomaisen teeskentelytaidon; he tietävät luonnostaan, miten he voivat peittää tunteitaan paljon paremmin kuin täydellisimmätkään hoviherrat. Eivätkö useat heistä kuluta parasta osaa elämästään tunteittensa salaamiseen, tyranniensa imartelemiseen, peittäen hellillä hymyillä ja teennäisellä iloisuudella epäilyksensä tai surunsa ja pelkonsa?

Vieraamme nieleksi illallisensa kovin synkkänä; vasta toisen pullon jälkeen alkoi hänen korkeutensa ilostua; kun lady Castlewood pyysi lupaa poistua, lähetti kuningas Beatrixille viestin, että hän toivoi tämän saapuvan seuraavana päivänä päivälliselle, ja sitten hän alkoi juoda ja jälkeenpäin puhua, sillä olihan puheenaihetta yllinkyllin.

Seuraavana päivänä ilmoitti tiedonantajamme Kensingtoniin, että kuningatar voi hiukan paremmin ja oli ollut tunnin jalkeilla, vaikka hän ei ollut vielä tarpeeksi voimissaan ottaakseen vastaan vieraita.

Päivällispöytään oli katettu vain yhtä varten, hänen kuninkaallista korkeuttaan, ja vain nuo kaksi herraa palvelivat häntä. Meillä oli aamulla ollut neuvottelu lady Castlewoodin kanssa, ja siinä oli päätetty, että jos hänen korkeutensa tekisi muita kysymyksiä Beatrixista, niin hän saisi vastauksen perheen herroilta.

Prinssi näytti kiihtyneeltä ja levottomalta ja loi yhtämittaa katseensa oveen kuin odottaen jonkun saapuvan. Kukaan ei sentään tullut, lukuunottamatta kelpo John Lockwoodia, joka koputti ja toi ruokalajin, minkä sisällä olijat häneltä ottivat, (ateriat olivat aina järjestetyt siten; ja minä luulen keittiöneuvoston tulleen siihen käsitykseen, että nuori lordi oli tuonut mukanaan katolisen papin, joka oli käännyttänyt meidät kaikki katolisiksi ja että katoliset olivat samanlaisia kuin juutalaiset, jotka söivät yhdessä, eivätkä halunneet syödä ateriaansa kristittyjen nähden).

Prinssi koetti peittää mielipahaansa — siihen aikaan hän oli perin kömpelö teeskentelytaidossa, ja kun hän oli huonolla tuulella, oli hänen vaikea pitää tyyntä ulkomuotoa, — ja kun hän oli muutamia kertoja kovin nolosti yritellyt pakinoida iloisesti, hän joutui piankin itse asiaan ja virkkoi niin rauhallisena kuin vain taisi lordi Castlewoodille, että hän toivoi ja pyysi, että lordin äiti ja sisar ottaisivat osaa illalliseen sinä iltana. Kun aika tuntui hänestä pitkäveteiseltä eikä hän saanut liikkua ulkona, niin eikö miss Beatrix pitäisi hänelle seuraa korttipelissä?

Silloin lordi Castlewood katsahti Esmondiin ja saatuaan tältä merkin, hän ilmoitti hänen kuninkaalliselle korkeudelleen [Lontoossa me nimitimme prinssiä aina kuninkaalliseksi korkeudeksi, vaikka naiset itsepäisesti sanoivatkin häntä kuninkaaksi], että hänen sisarensa Beatrix ei ollut Kensingtonissa ja että hänen perheensä oli nähnyt parhaaksi, että hän poistui kaupungista.

"Ei ole Kensingtonissa!" virkkoi prinssi. "Onko hän sairas? Eilen hän oli terve; miksi hän poistui kaupungista? Tapahtuiko se teidän määräyksestänne vai eversti Esmondinko, joka näyttää olevan tämän talon isäntä?"

"Ei tämän talon, sir", virkkoi Frank kovin ylevästi, "vaan ainoastaan maalla olevan sukutilamme, jonka hän on meille antanut. Tämä on äitini talo ja Walcote on isäni talo; ja markiisi Esmond tietää, että hänen on vain huomautettava palauttaakseni hänelle omaisuutensa."

"Markiisi Esmond! — markiisi Esmond", virkkoi prinssi tyhjentäen maljansa, "sekaantuu liian paljon minun asioihini ja ottaa liian suuria vapauksia minulle tekemänsä palveluksen vuoksi. Jos haluatte, että Beatrix myöntyy teidän kosintaanne siten, mylord, että te suljette hänet vankeuteen, niin tietäkää, että ei naista sillä tavalla voiteta."