Meidän keskustellessamme, saapui Castlewood huoneeseen kiusaantuneen näköisenä.
"Mitä uutisia, Frank?" kysyi eversti. "Tuleeko mr. George vihdoinkin?"
"Paha hänet periköön, katsohan!" virkkoi Castlewood ojentaen erästä paperia. "Minä löysin sen tuon kirjan välistä — tuon, mikä se taas onkaan, 'Eikum Basilikum'. Tuo Martin hylky pani sen sinne; hän sanoi, että hänen nuori emäntänsä käski hänen niin tehdä. Se oli osoitettu minulle, mutta se oli tarkoitettu prinssille, minä tiedän sen, ja minä mursin sinetin ja lu'in sen."
Koko upseeriseura tuntui liukuvan olemattomiin Esmondin silmissä, kun hän luki tuon paperin. Siihen oli kirjoitettu ainoastaan: "Beatrix Esmond on lähetetty vankeuteen Castlewoodiin, missä hän rukoilee onnellisempien päivien koittoa."
"Voitko arvata, missä prinssi on?" kysyi Castlewood. "Kyllä", vastasi eversti Esmond. Hän tiesi varsin hyvin. Vaistomme sanoivat meille, minne tuo petturi oli paennut.
Esmondilla oli voimaa hajoittaa seura ja sanoa: "Herrat, minä pelkään pahoin, että ei mr. George tule olemaan tänään täällä. Jotain on tapahtunut — ja — ja minä pelkään kovin, että hänelle tapahtuu jokin vahinko, joka estää hänen tulonsa. Kun olette saaneet päivällisryyppynne, on parasta maksaa lasku ja mennä kotiin. Siellä, missä ei ole pelaajaa, ei voi olla peliäkään."
Muutamat herroista poistuivat virkkamatta sanaakaan; toiset menivät kohteliaina tiedustelemaan hänen majesteettinsa terveydentilaa. Pieni armeijamme häipyi pimeyteen, josta se oli nostettu; kirjoituksia ja julistuksia ei oltu käytetty ketään kehoittamaan. Vain harvoja upseereja ja parlamentin jäseniä oli yöllä kutsuttu aamiaiselle "Kuninkaan Vaakunaan" Kensingtoniin; ja nyt he olivat pyytäneet laskunsa ja poistuneet.
XIII luku.
ELOKUUN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ 1714.
"Tietääkö emäntäni tästä?" kysyi Esmond Frankilta kun he kulkivat kotiin päin.