Kun hän oli mennyt, näytti mylady niin surulliselta ja vakavalta, että Harry kysyi hänen levottomuutensa syytä. Lady vastasi, ettei se johtunut ainoastaan siitä, mitä Harry oli sanonut Newmarketista, vaan myös siitä, että hän oli huomannut, huolekseen ja kauhukseen, että mylordin, erittäinkin hänen tutustuttuaan lordi Mohuniin, oli uudelleen vallannut pelihimo, jonka hän oli hylännyt avioliittonsa jälkeen.
"Mutta miehet lupaavat enemmän kuin kykenevät avioliitossa täyttämään", sanoi mylady huokaisten, "Pelkään, että hän on menettänyt suuria summia, ja omaisuutemme, joka aina on ollut pieni, hupenee tyhjiin tässä huolettomassa irstailussa. Kuulin hänen olleen Lontoossa hyvin hurjassa seurassa. Hänen paluunsa jälkeen on kirjeitä ja lakimiehiä herkeämättä tullut ja mennyt; hänellä näyttää minusta olevan taukoamaton huoli, vaikka hän peittää sen hullutteluun ja nauruun. Katselin — katselin oven takaa eilen illalla ja — ja ennenkin", sanoi mylady, "ja näin heidät korttien ääressä keskiyön jälkeen. Ei mikään maatila kestä sitä tuhlausta, vielä vähemmin meidän, joka hupenee niin, ettei pojalleni jää mitään, eikä Beatrix-paralleni ollenkaan perintöosuutta."
"Toivon, että voisin teitä auttaa, rouva", sanoi Harry Esmond huokaisten ja toivoen sitä hyödyttömästi ja tuhannetta kertaa elämässään.
"Kukapa voi auttaa? Jumala yksin", sanoi lady Castlewood, "yksin Jumala, jonka käsissä olemme." Ja niinhän onkin. Perheenhallituksesta ja käytöksestään vaimoaan ja lapsiaan kohtaan — alamaisiaan, joiden yli hänen valtansa on rajaton — on jokaisen, joka seuraa maailman menoa, toisinaan vavisten ajateltava tulevaa tiliä. Sillä meidän yhteiskunnassamme ei mikään laki ylety kotilieden kuninkaaseen. Hän on omaisuuden ja onnen herra — melkeinpä hengenkin. Hänellä on vapaus rangaista, tehdä onnelliseksi tai onnettomaksi — tuhota tai kiduttaa. Hän voi vähitellen tappaa vaimon, eikä häntä siitä tutkita eikä tuomita sen enempää kuin Turkin keisaria, joka keskiyöllä hukuttaa orjansa. Hän saa tehdä lapsistaan yhtä hyvin orjia ja teeskentelijöitä kuin ystäviä ja vapaita ihmisiä, hän saa nostattaa ne kapinaan ja vihaan rakkauden luonnonlakia vastaan. Olen kuullut valtiomiesten ja kahvilapolitikoitsijain sanomalehtiä lukiessaan raivoavan Ranskan kuninkaan ja keisarin tyrannivaltaa vastaan, ja olen ihmetellyt heitä (sillä hekin tavallaan ovat itsevaltiaita) heidän kotoisen hallintonsa vuoksi, jossa kukin mies on itsevaltias. Kun itsekunkin pienen hallituksen aikakirjat näytetään Ylimmäiselle Herralle, jonka alaisina hallitsemme, paljastetaan perhetyrannien historioita, jotka ovat yhtä julmia kuin Amurathin ja yhtä petomaisia kuin Neron ja yhtä hurjan irstailevia kuin Kaarlen.
Jos Harry Esmondin isäntä hairahtui, tapahtui se viimemainitulla tavalla, hän kun oli luonteeltaan pikemminkin mukavuutta rakastava kuin julma, ja hänet olisi voitu palauttaa paljon parempiin tunteisiin, jos hänelle olisi suotu aikaa muuttaa katumuksensa pysyväiseksi parannukseksi.
Koska mylord ja hänen ystävänsä lordi Mohun olivat niin läheisiä tovereita, suvaitsi Beatrix-neito olla kateellinen viimemainitulle, ja nuo kaksi herraa huvittivat toisiaan usein nauraen karkeaan, rajuun tapaansa lapsen vihanpuuskille ja vastenmielisyyden osoituksille. "Kun tulet tarpeeksi vanhaksi, menet naimisiin lordi Mohunin kanssa", oli Beatrixin isällä tapana sanoa, silloin tyttö nyrpisti nenäänsä ja sanoi: "Mieluummin menisin naimisiin vaikka Tom Tusherin kanssa." Ja koska lordi Mohun aina osoitti ääretöntä ritarillisuutta lady Castlewoodia kohtaan, jota hän näytti suuresti ihailevan, vastasi Beatrix eräänä päivänä tähän isänsä vanhaan leikkipuheeseen: "Luullakseni mylord mieluummin naisi äidin kuin minut ja odottaa vain sinun kuolemaasi kosiakseen häntä."
Tyttö sanoi nuo sanat kevyesti ja nenäkkäästi eräänä iltana ennen illallista, kun perheseura oli kokoontunut suuren takkavalkean ääreen. Nuo kaksi lordia, jotka olivat korttiensa ääressä, säpsähtivät molemmat. Mylady kävi aivan punaiseksi kasvoiltaan ja käski Beatrix-neidon mennä omaan kamariinsa; silloin sanoi tyttö kaikkein viattomimmin ilmein, kuten hänellä oli tapana: "En tosiaankaan tarkoittanut mitään pahaa. Ihan varmaan äiti puhuu paljon enemmän Harry Esmondin kuin isän kanssa; hän itkikin, kun Harry lähti pois eikä hän milloinkaan itke, kun isä lähtee! Ja eilen illalla hän puhui lordi Mohunin kanssa niin kauan, niinkauan, ja lähetti meidät pois huoneesta, ja itki, kun me tulimme takaisin, ja —"
"Peijakas!" huusi lordi Castlewood, joka oli menettänyt kaiken malttinsa. "Poistu huoneesta, sinä kyykäärme!" ja hän nousi kiivaasti ja heitti pois korttinsa.
"Kysy lordi Mohunilta, mitä olen hänelle sanonut, Francis", sanoi varakreivitär nousten pelästyneenä, mutta kuitenkin ulkomuodossaan ja äänessään suurta ja liikuttavaa arvokkuutta ja vilpittömyyttä. "Tule pois kanssani, Beatrix." Beatrix nousi myöskin; hän kyynelöi nyt.
"Äiti kulta, mitä olen tehnyt?" hän kysyi. "En tarkoittanut mitään pahaa." Ja hän riippui kiinni äidissään ja pari poistui huoneesta nyyhkyttäen yhdessä.