"Luulin, että lordi Mohun oli Pariisissa?" huudahti mr. Esmond, kovin säikähtyneenä ja hätääntyneenä.
"Hän on minun kutsustani palannut", sanoi herra varakreivi. "Meillä on keskenämme selvitettävänä lopputilejä."
"Taivas suokoon, että ne jo olisivat selvillä, sir", sanoi Esmond.
"Oh, aivan täydelleen", vastasi toinen katsellen tiukasti nuorukaiseen. "Hän oli hieman ärtyinen tuon rahan suhteen, jonka kerroin menettäneeni hänelle pelissä. Ja nyt on se maksettu ja olemme kuitit noista tileistä ja kohtaamme taas hyvinä ystävinä."
"Mylord", huudahti Esmond, "olen varma, että petätte minua ja että teidän ja lordi Mohunin välillä on riita."
"Riitako — kaikkea vielä! Syömme illallista yhdessä juuri tänä iltana ja juomme pullollisen. Jokainen mies, joka menettää sellaisen summan kuin minä olen menettänyt, on huonolla tuulella. Mutta nyt on se maksettu ja vihani on mennyt sen mukana."
"Missä syömme illallista, sir", kysyi Harry.
" Me! Muutamat herrat suvaitkoot odottaa kunnes heidät kutsutaan", sanoi herra varakreivi naurahtaen. "Menet Duke Streetille katsomaan mr. Bettertonia. Pidät siitä kappaleesta, se on varma. Anna minun seurata omia halujani; ja aamulla aterioimme yhdessä sellaisella ruokahalulla kuin voimme, niinhän näytelmässä sanotaan."
"Jumalan tähden! mylord, en poistu luotanne tänä iltana", sanoi Harry Esmond. "Luulen tuntevani riitanne aiheen. Vannon teille, ettei se ole minkään arvoinen. Samana päivänä, jolloin tuo onnettomuus sattui lordi Mohunille, keskustelin hänen kanssaan siitä. Olen varma, ettei asia hänen puoleltaan ole ollut muuta kuin merkityksetöntä ritarillisuutta."
"Tiedät, ettei mitään muuta kuin merkityksetöntä kohteliaisuutta ole ollut lordi Mohunin ja vaimoni välillä", sanoi mylord jylisevällä äänellä — "tiesit tämän etkä ilmoittanut minulle?"