"Hän tarkoittaa, että sinä katselet häntä aina, kultaseni", sanoi Beatrixin äiti viekkaasti. Silloin Beatrix juoksi pois Esmondin luota ja kiiti äitinsä luo ja suuteli tätä, sulkien myladyn suun kauniilla kädellään.
"Harrya on myös hyvin hauska katsella", sanoi mylady, katsellen lempeillä silmillään nuoreen mieheen.
"Jos on hauska nähdä onnellisia kasvoja", Harry sanoi, "niin näette sellaiset. Mylady sanoi 'amen' huokaisten. Ja Harry ajatteli, että lordivainajan muisto heräsi ja painoi hänet taas takaisin suruun, sillä hymy kaikkosi ladyn kasvoilta ja niille palasi surullinen ilme."
"Totisesti, Harry, olet hieno poika punaisessa, hopeakoristeisessa puvussa ja mustassa peruukissa!" huudahti mylord. "Äiti, olen väsynyt omaan tukkaani. Koska saan peruukin? Mistä sait pitsikauluksesi, Harry?"
"Se on leskivarakreivittären pitsejä", vastasi Harry; "hän antoi minulle tämän ja muita hienouksia."
"Leskivarakreivitär ei olekaan paha nainen", jatkoi mylord.
"Hän ei ole niin — niin punainen kuin miksi hän on maalattu", virkkoi neiti Beatrix.
Hänen veljensä purskahti nauramaan. "Kerron hänelle, että sinä sanoit niin, totisesti Trix, sen minä teen!" huudahti hän.
"Hän tietää kyllä, ettei sinulla olisi ollut järkeä sitä sanoa, mylord", virkkoi Beatrix-neiti.
"Emme riitele ensimmäisenä päivänä Harryn ollessa täällä, emmehän äiti?" sanoi nuori lordi. "Saadaanpas nähdä pääsemmekö riitelemättä uuteen vuoteen. Mutta otahan nyt vähän tätä joulupiirakkaa! Ja tuossapa tuodaan haarikka — ei, Pincot tuo teetä."