Kun he istuivat päivällisellä kaksi päivää Esmondin saapumisen jälkeen (oli vuoden viimeinen päivä) päivänä, joka oli niin onnellinen Harry Esmondille, että sen nauttiminen veti vertaa kaikelle sille tuskalle, minkä hän oli kestänyt ja nyt unhottanut, nuori lordi täytti maljan ja pyysi Harrya täyttämään toisen ja joi sisarensa maljan, onnitellen häntä markiisittaren nimellä.
"Markiisitarko!" virkkoi Harry kummastuneena, sillä hän tunsi jo sekä uteliaisuutta että mustasukkaisuutta.
"Järjettömyyksiä, mylord", virkkoi Beatrix päätään kohauttaen. Rouva varakreivitär kohotti hetkiseksi katseensa Esmondiin ja loi sitten silmänsä maahan.
"Markiisitar Blandford", sanoi Frank. "Vai et sinä tiedä — eikö Punamaali-lohikäärme ole sinulle kertonut?" (Mylordilla oli tapana mainita Chelsean leskivarakreivitärtä tällä ja useilla muillakin nimillä.) "Blandford on saanut kiharan Trix-neidin hiuksista." Herttuatar tapasi poikansa polvistuneena Trix-neidin edessä ja antoi hänelle korvapuusteja ja sanoi, että "tohtori Haren on annettava hänelle vitsaa."
"Toivon, että mr. Tusherkin antaisi vitsaa sinulle", virkkoi Beatrix.
Mylady sanoi ainoastaan: "Minä toivon, ettet kerro mitään tällaisia tyhmiä juttuja muualla kuin kotona, Francis."
"Sanani takeeksi sen totuudesta", jatkoi Frank. "Katsos äiti, miten Harry murjottaa ja miten Beatrix punastuu yhtä punaiseksi kuin hopeakaistoilla koristetut sukkansa."
"Meidän lienee parasta jättää herrat viinin ja oman seuransa varaan", sanoi miss Beatrix, ja hän nousi kuin nuori kuningatar ja ravisti kahisevat, aaltoilevat verhonsa ympärilleen ja poistui huoneesta äitinsä seuraamana.
Lady Castlewood katsahti uudestaan Esmondiin kumartuessaan suutelemaan Frankia. "Älä kerro noita tyhmiä juttuja, lapsi", hän sanoi. "Älä myöskään juo paljon viiniä, sir. Harry ei ole milloinkaan pitänyt viinin juomisesta." Ja ladykin poistui; hänellä oli yllään musta surupukunsa. Hän katsahti takaisin Esmondiin lempeä ilme kauniilla kasvoillaan.
"Se on totista totta", virkkoi Frank siemaisten viiniä lordin elein. "Mitä pidät tästä Lissabonin viinistä — väärentämätöntä Collaresta? Se on parempaa kuin päihdyttävä portviini. Saimme sitä eräässä espanjalaisessa laivassa, joka saapui Vigosta viime vuonna. Äitini osti sitä Southamptonista laivan ollessa siellä — se oli 'Ruusu', kapteenina Hawkins."