Pianpa sain tietää, mikä mies Tidd oli ja mitä hän ikävöiden halasi.
"Eikö hän ole ihastuttava olento?" sanoo hän minulle.
"Kuka, hyvä herra?" sanon minä.
"Neiti Belinda, tiiämmä!" huudahti Tidd. "Onko kukaan kuolevainen koskaan nähnyt hänen kaltaisiaan silmiä tai sellaista keijukaisen vartaloa?"
"Hänellä saattaisi olla vähän enemmän lihaa, herra Tidd", sanoo kapteeni, "ja vähän vähemmän kulmakarvoja, ne näyttävät tytöllä inhottavilta, tuollaiset paksut kulmakarvat. Qu'en-dites vous? herra Titmarsh, kuten neiti Brough sanoisi."
"Minusta tämä on kiitettävän hyvää punaviiniä, herra kapteeni", sanon minä.
"Hiisi vie, Te olette oikeata sorttia!" sanoo kapteeni. "Volto sciolto, niinkö? Te pidätte arvossa nukkuvaa isäntäänne tuossa?"
"Niin teen, hyvä herra, hän kun on ensimäinen mies Lontoon Cityssä ja minun toimitusjohtajani."
"Ja niin teen minäkin", sanoo Tidd, "ja tästä päivästä kahden viikon päästä, kun tulen täysikäiseksi, minä osotan luottamustani minäkin."
"Millä muotoa?" sanon minä.