"Kas, asianlaita on niin, herra Titmarsh, että minä saan — höm — heinäkuun 14 päivänä melkoisen omaisuuden, jonka minun isäni on hankkinut — liikeyrityksillä."
"Sanokaa suoraan, että hän oli räätäli, Tidd."
"Hän oli räätäli, herra kapteeni — entä sitten? Minä olen saanut yliopistosivistyksen ja minulla on gentlemannin tunteet, yhtä hyvin ja kentiespä paremminkin kuin muutamilla turmeltuneen ylimystön jäsenillä."
"Elkää olko ankara, Tidd!" sanoo kapteeni tyhjentäen kymmenennen lasin.
"Niin, herra Titmarsh, kun tulen täysikäiseksi, saan minä haltuuni melkoisen omaisuuden. Ja herra Brough on hyväntahtoisesti luvannut hankkia minulle kaksitoistasataa vuodessa kahdellekymmenelle tuhannelle punnalleni, ja minä olen luvannut sijoittaa ne."
"West Diddlesexiinkö?" sanon minä. "Meidänkö liikkeeseemme?"
"Ei, erääseen toiseen yhtiöön, jonka johtaja herra Brough on ja joka on yhtä varma laitos. Herra Brough on hyvin vanha perheemme ystävä ja kovasti kiintynyt minuun ja hän sanoo, että minun, jolla on semmoiset lahjat, pitäisi päästä parlamenttiin, ja sitten — ja sitten! saatuani suojaan perintöni, saatan ruveta puuhaamaan itseäni suojaan, — avioliittoon, katsokaas!"
"Kas, sitä viekasta veitikkaa!" sanoi kapteeni, "Kukapa olisi saattanut luulla, että kun minä koulussa löylyytin sinua, höyhensinkin vastaista valtiomiestä?"
"Puhukaa pois, pojat!" sanoi Brough heräten unestaan. "Minä nukun vain toisella korvalla ja kuulen kaikki. Niin, Te tulette parlamenttiin, Tidd, ystäväiseni, taikka ei nimeni ole Brough! Te saatte kuusi prosenttia rahoillenne taikka saatte olla koskaan uskomatta minuun! Mutta mitä tulee tyttäreeni — kysykää häneltä, elkää minulta. Te taikka kapteeni taikka Titmarsh saakoon hänet, jos voi voittaa hänet. Vävypojaltani en muuta vaadi kuin että hän on, mitä Te olette jokainen, kunniallinen ja ylevämielinen mies!"
Tidd näytti tätä sanottaessa ylen tarkottavalta, ja kun isäntämme uudelleen uinahti, niin hän veitikkamaisesti viittasi kulmakarvoihinsa ja puisti päätään kapteenille.