"Kas sitä!" sanoo kapteeni. "Minä sanon, mitä ajattelen. Ja Te voitte kertoa sen neiti Broughille, jos Teitä haluttaa." Ja siihen keskustelu päättyi, ja meidät kutsuttiin kahville. Sitten kapteeni lauloi lauluja neiti Broughin kanssa, ja Tidd katseli neitiä eikä sanonut mitään, ja minä katselin kuvateoksia, ja rouva Brough istui kutoen sukkia köyhille. Kapteeni peittelemättä pilkkasi neiti Broughia ja hänen teeskenneltyä käytöstään ja puhettaan, mutta kapteenin kovakouraisesta, halveksivasta menettelystä huolimatta näytti minusta neiti pitävän häntä suuressa arvossa ja nöyrästi kärsivän hänen pilkkansa.
Kello kaksitoista kapteeni läksi kasarmeilleen Knightsbridgeen ja Tidd ja minä menimme huoneisiimme. Kun seuraava päivä oli sunnuntai, herätti meidät iso kello lyönnilleen kahdeksan, ja kello yhdeksältä me kaikki kokoonnuimme aamiaishuoneeseen, jossa herra Brough luki saarnoja ja luvun raamatusta ja piti sitten kehotuspuheen meille ja kaikille perhekunnan jäsenille, paitsi ranskalaiselle kokille, monsieur Nontongpoolle, jonka minä tuolistani käsin saatoin nähdä käyskentelevän istutusten seassa, päässä valkea yömyssy ja sikaari hampaissa.
Joka arki-aamu, täsmälleen kello kahdeksan, herra Brough suoritti saman tempun ja kuletti perheensä rukouksille. Mutta vaikka tämä mies oli ulkokullattu, kuten myöhemmin tulin tietämään, en aio nauraa perhehartauksia taikka väittää hänen olleen ulkokullattu sentähden että hän piti niitä. Monikaan huono ja hyväkään mies ei ensinkään suorita sitä toimitusta. Mutta minä olen varma siitä, että hyvät ihmiset tulisivat siitä paremmiksi, enkä minä ole kutsuttu ratkaisemaan kysymystä, mitä huonoihin tulee, ja siksi olen sivuuttanut ison osan herra Broughin käytöstavan uskonnollisesta puolesta. Riittäköön, kun sanon, että uskonto oli aina hänen huulillaan, että hän kävi kolmasti kirkossa pyhäpäivisin, ellei hänellä ollut kutsuja, ja joskaan hän ei puhunut meille uskonnosta, kun oltiin yksiksemme, oli hänellä siitä asiasta paljon sanomista erinäisissä tilaisuuksissa, kuten havaitsin eräänä päivänä, kun meillä oli joukko kveekareita ja eriuskolaisia päivällisellä, jolloin hänen puheensa oli yhtä vakavan juhlallinen kuin kenenkään läsnä olevan saarnamiehen. Tidd ei ollut saapuvilla sinä päivänä, — sillä ei mikään saanut häntä luopumaan Byron-nauhastaan tai heittämään pois aleskäännettyä kaulustaan, ja siksi hänet lähetettiin pikku rattailla Astleyn sirkukseen. "Ja kuulkaahan, Titmarsh, pojuseni", sanoi hän, "jättäkää timanttinne ylös. Tämänpäiväiset ystävämme eivät pidä sellaisesta korutavarasta. Ja vaikken minä puolestani vihaa viattomia koristuksia, en kuitenkaan tahtoisi loukata niitä, joilla on ankarammat mielipiteet. Saatte nähdä, että vaimoni ja neiti Brough noudattavat minun toivomuksiani tässä suhteessa."
Ja niin he tekivätkin, — sillä he tulivat kumpikin ales päivälliselle puettuina mustiin nauhoitettuihin hameisiin, jota vastoin neiti Belindan vaatteet tavallisissa oloissa puoliksi paljastivat olkapäät.
Kapteeni ratsasti useat kerrat katsomaan meitä, ja neiti Brough näytti aina olevan ihastunut hänen tulostaan. Kerta minä kohtasin kapteenin ollessani yksin käyskentelemässä jokivartta pitkin, ja meidän kesken sukeusi pitkä keskustelu.
"Herra Titmarsh", sanoo hän, "siitä vähästä, minkä olen Teitä nähnyt, näytätte olevan rehellinen, suoramielinen nuori mies, ja minä haluan muutamia tietoja, jotka Te voitte antaa. Kertokaa minulle ensinnäkin, olkaa niin hyvä — ja kunniani kautta, se ei mene edemmäksi — tuosta teidän vakuutusyhtiöstänne. Te olette Cityssä ja näette, mitenkä asiat käyvät. Onko liikkeenne varma?"
"Hyvä herra", sanoin minä, "suoraan ja kautta kunniani puhuen, uskon sen niin olevan. Totta on, että se pantiin pystyyn vasta neljä vuotta sitten. Mutta kun se perustettiin, oli herra Broughilla jo suuri nimi ja laajat suhteet. Jokainen konttorin kirjanpitäjä on tosin tavallaan maksanut paikastaan joko itse ottamalla osakkeita tai siten, että hänen sukulaisensa ovat tehneet sen. Minä sain paikkani sen kautta, että äitini, joka on hyvin köyhä, käytti pienen perimämme rahasumman vuosirahan hankkimiseen itselleen ja paikan lunastamiseen minun puolestani. Asia sovittiin meidän perheen asianajajain Hodge ja Smithersin kautta, jotka ovat hyvin tunnettuja meidän puolessamme, ja joka taholla oli mielipide se, ettei äitini saattanut meille kaikille edullisemmin käyttää rahojaan kuin sijoittamalla ne tällä tapaa. Brough itse painaa puolen miljoonaa, ja hänen nimensä vastaa monta muuta yhteensä. Eikä siinä vielä kaikki. Tässä äskettäin kirjoitin tädilleni, jolla on melkoinen rahasumma tallella ja joka oli kysynyt minulta neuvoa sen sijoittamisen suhteen, että hän kiinnittäisi ne meidän liikkeeseemme. Saatanko paremmin todistaa uskoani sen vakavaraisuuteen?"
"Oliko Brough jollakin tavoin taivuttanut Teidät tähän?"
"Kyllä, kyllä hän puhui kanssani, mutta hän kertoi minulle hyvin rehellisesti vaikuttimensa ja kertoo ne rehellisesti meille kaikille. 'Hyvät herrat', sanoo hän, 'tarkotukseni on saada yhtiömme liiketuttavain piiri kasvamaan mahdollisimman paljon. Minä haluan musertaa kaikki muut Lontoon yhtiöt. Meidän hintamme ovat alemmat kuin minkään muun yhtiön, ja me saatamme pitää niitä alhaisina, ja sillä tavoin saavutamme suuren liikemenestyksen. Mutta meidän täytyy sittenkin tehdä työtä. Jokaikisen osakkeenomistajan ja konttorin jäsenen täytyy ponnistaa voimiaan ja tuoda meille liikeystäviä — ei väliä sillä, kuinka vähästä heidät saadaan kiinnitetyiksi — pääasia on kiinnittää heidät.' Ja sen mukaisesti johtajamme tekee osakkaiksi kaikki ystävänsä ja palvelijansa; hänen portinvartijansakin on osakas. Ja samalla tapaa hän pyytää vangita jokaisen, jonka kanssa tulee tekemisiin. Minä esimerkiksi olen juuri siirretty muiden meikäläisten ohitse paljoa paremmalle paikalle kuin millä ennen olin. Minut on kutsuttu tänne ja kestitetty ruhtinaallisesti. Ja miksi? Sen tähden että tädilläni on kolmetuhatta puntaa, jotka herra Brough haluaa hänen sijoittamaan meidän liikkeeseemme."
"Se hajahtaa epäilyttävältä, herra Titmarsh."