"Ei mitenkään, herra kapteeni. Hän ei ensinkään salaa asiaa. Kun juttu on ratkaistu tavalla tai toisella, en luule herra Broughin piittaavan minusta enään yhtään. Mutta hän tarvitsee minua nyt. Tämä paikka sattui joutumaan tyhjäksi juuri sillä hetkellä, jolloin minä olin hänelle tarpeen, ja hän toivoo minun kauttani voittavansa sukulaiseni. Hän kertoikin sen minulle tänne ajaessamme. 'Te olette ymmärtäväinen mies, Titmarsh', sanoi hän. 'Te käsitätte, että minä en anna Teille tätä paikkaa siitä syystä että olette rehellinen poika ja kirjoitatte kaunista käsialaa. Jos minulla olisi ollut tällä erää joku vähäisempi tarjous, millä lahjoa Teidät, niin olisin antanut Teille vain sen. Mutta minulla ei ollut valittavana ja minä annoin, mitä vallassani oli.'"
"Se on kaunista kyllä. Mutta mikä saattaa Broughin niin innolla tavoittelemaan niin pientä summaa kuin kolmeatuhatta puntaa?"
"Jos niitä olisi ollut kymmenen, herra kapteeni, ei hän olisi ollut hiventäkään vähemmän innokas. Te ette tunne Lontoon Cityä ettekä tiedä, kuinka kiihkeästi meidän suuret pörssimiehemme tavoittelevat suhteittensa laajentumista. Liikeasiain vuoksi herra Brough mairittelisi ja pyydystelisi nokikolariakin. Nähkääs tätä Tidd polosta kymmenine tuhansineen. Johtajamme on anastanut hänet valtaansa juuri samalla tapaa. Hän tahtoo saada käsiinsä niin isot rahat kuin suinkin."
"No hyvä. Entä jos hän karkaa rahoineen?"
"Herra Brough, toiminimestä Brough ja Hoff? Karkaako ehkä Englannin pankki? Mutta tässähän me olemme portinvartijan asunnolla. Kysytäänpä Gatesilta, joka hänkin on herra Broughin kiinnittämiä." Ja me astuimme sisään puhelemaan vanhan Gatesin kanssa.
"No, herra Gates", sanon minä sukkelasti alottaen asian, "Tehän olette yksi isäntiäni, West Diddlesexissä nimittäin?"
"No niinhän ollaan", sanoo vanha Gates leveästi hymyten. Hän oli entinen palvelija, joka vanhoilla päivillään oli saanut ison perheen,
"Saanko kysyä, minkälainen Teillä on palkka, herra Gates, kun Te voitte panna syrjälle niin paljon rahaa ja hankkia osakkeita meidän yhtiössämme?"
Gates ilmoitti meille palkkansa. Ja kun me kysyimme, maksettiinko se säännöllisesti, niin hän vannoen vakuutti, että hänen isäntänsä oli paras herra maailmassa, ja kertoi, kuinka hän oli hankkinut kahdelle hänen tyttäristään palveluspaikan ja pannut kaksi hänen poikaansa köyhäinkouluun ja yhden oppiin, ja luetteli sata muuta hyvää työtä, mitä isäntäväki oli hänelle tehnyt. Rouva Brough vaatetti puolet lapsista, isäntä antoi heille peitteitä ja takkeja talvella ja lihaa ja lientä koko vuoden umpeen. Ei todellakaan ollut koskaan löytynyt niin jalomielistä isäntäväkeä sitten maailman alun.
"No, herra kapteeni", sanoin minä, "tyydyttääkö se Teitä? Herra Brough antaa näille ihmisille viisikymmentä kertaa niin paljon kun hän saa heiltä, ja kuitenkin hän panee herra Gatesin ottamaan osakkeita yhtiössämme."