Jos herra B:n tarinalla ei ole mitään tekemistä omani kanssa ja liitetään siihen vain moraalin vuoksi, niin mitä asiata minun sitten on kertoa yksityiskohtia niistä päivällisistä, jotka minulle tämä herra tarjosi Cursitor-kadun velkavankilassa? Kas moraalin vuoksi sekin, ja sen takia yleisölle täytyy kertoa, minkälaiset nämät päivälliset totuudenmukaisesti olivat.
Pöytävieraita oli viisi, ja aluksi tarjottiin kolmessa hopeamaljassa lientä, nimittäin jäljiteltyä kilpikonnanlientä, häränhännänlientä ja linnunlientä. Sitten tuli iso kimpale lohta, samaten hopea-astialla, paistettu hanhi, paistettu lampaan selkäpala, paistettu metsälintu ja kaikenlaista muuta asiaankuuluvata. Tähän tapaan saattaa herrasmies elää velkavankilassa, jos hänessä on sellaisia taipumuksia, ja sellaisen aterian ääressä (johon minä, totta puhuen, en saattanut koskeakaan, sillä paitsi sitä että olin jo syönyt, oli sydämeni täynnä huolia) — tämän aterian ääressä tapasi minut ystäväni Gus Hoskins saatuaan sen kirjeen, jonka olin hänelle lähettänyt.
Gus, joka ei koskaan ennen ollut käynyt vankilassa ja jonka sydän pysähtyi, kun punatukkainen nuori mooses avasi ja sulki kaikki ne monet rautaiset ulko-ovet, tyrmistyi kerrassaan nähdessään minut edessäni pullo punaviiniä kullattujen lamppujen häikäisevästi valaisemassa huoneessa. Uutimet oli laskettu ales, niin ettei voinut nähdä akkunain ristikoita. Ja herra B., herra Lock Brightonista, herra Aminadab ja eräs toinen rikas herrasmies samaa ammattia ja uskonnollista vakaumusta, rupattelivat niin hilpeästi ja näyttivät niin arvokkailta kuin kukaan aatelismies hyvänsä maassa.
"Tulkoon sisälle", sanoi herra B., "jos hän on herra Titmarshin ystävä. Sillä saakeli soikoon, tahdonpa nähdä oikean kelmin, ja Jumal'avita, Titmarsh, minusta Te olette kaikkein paraita Lontoossa. Te voitatte Broughin, sen teette, kautta Jupiterin! Sillä hän näyttikin kelmiltä — jokainen olisi voinut sen vannoa. Mutta Te, kautta Jupiterin! Te näytätte rehellisyyden perikuvalta!"
"Se poika kelpaa!" sanoi Aminadab viittoen minuun ja iskien silmää ystävälleen herra Jehoshaphatille.
"On siinä miestä!" sanoo Jehoshaphat.
"Kiinni kolmesta sadasta tuhannesta punnasta!" sanoo Aminadab.
"Broughin oikea käsi, ja vain kolmenkolmatta vanha."
"Herra Titmarsh, terveydeksenne, herra Titmarsh!" huudahtaa herra Lock hurmaantuneena, "Toivotan Teille kaikkein totisimmasti terveyttä ja parempaa onnea seuraavalla kerralla."
"Mitä vielä! Hän pärjää kyllä", sanoo Aminadab. "Ei hänellä hätää."
"Kiinni mistä?" kiljasin minä aivan ällistyneenä. "Tehän vangitsitte minut yhdeksänkymmenen punnan tähden!"