Aamu oli kaunis ja päivänpaisteinen, ja minä kuulin kellojen riemuisasti kutsuvan kirkkoon ja olisin kernaasti suonut käveleväni vaimoni kanssa löytölastenkodille. Mutta kolme rautaovea oli minun ja vapauden välillä, enkä minä voinut muuta tehdä kuin lukea rukouksia omassa huoneessani ja perästäpäin astella edestakaisin talon pihalla. Uskonetteko sen? Tämä pihakin oli kuin mikäkin häkki! Paksut rautaristikot saarsivat sen joka puolelta, ja siellä herra Aminadabin tyrmälinnut hengittivät raitista ilmaa.
He olivat huoneeni akkunan kautta nähneet minun lukevan rukouskirjaani ja kaikki päästivät kamalan naurun rähäkän, kun minä tulin kävelemään häkissä. Yksi heistä kiljasi "amen" nähdessään minun, toinen kutsui minua lampaaksi (joka hänen kielessään merkitsi hyvin typerää miestä), kolmas ihmetteli, että minä jo nyt turvausin rukouskirjaan.
"Milloin sitten minun teidän mielestänne pitää tehdä se?" sanon minä miehelle — raakamaiselle hevoskauppiaalle.
"No kun teidät viedään hirtettäväksi, nuori teeskentelijä!" sanoo mies. "Mutta se on aina Broughin miesten tapa", jatkoi hän. "Minä olin kerta hankkinut hänelle neljä kimoa — aimo hinnasta, mutta hän ei lähtenyt niitä katsomaankaan Tattersalliin, ei tahtonut puhua halkaistua sanaa koko kaupasta, koska oli sunnuntai."
"Sen tähden että on teeskentelijöitä, herraseni", sanon minä, "ei uskontoa ole pidettävä huonona asiana. Ja jos herra Brough ei tahtonut käydä kauppaa kanssanne sunnuntaina, niin hän epäilemättä teki velvollisuutensa."
Miehet vain sitä enemmän nauroivat tälle moitteelle ja ilmeisesti pitivät minua suurena pahantekijänä. Minä olin iloissani päästessäni heidän seurastaan, kun Gus ja herra Smithers saapuivat paikalle. Molempain naamat olivat hyvin pitkät. Heidät saatettiin minun huoneeseeni, ja ilman tilausta toi herra Aminadab meille pullon viiniä ja leipäsiä, mikä minusta oli hyvin ystävällisesti tehty hänen puoleltaan.
"Juokaa lasi viiniä, herra Titmarsh", sanoo Smithers, "ja lukekaa tämä kirje. Kauniinpa tunnustuksen Te lähetitte tädillenne tänä aamuna, ja tässä Teillä on vastaus siihen."
Minä join viinin ja vapisin hyvänlaisesti lukiessani, niinkuin seuraa:
'Hhyvä herra,
Jos Te, koska tiäsitte, että olin aikonnut jättää Teille omaisuuteni, tahdoitte murhata minut ja sillä tavalla päästä siihen kiini, Te olette pettynnyt. Teidän hävittömyytenne ja kiittämättömyytenne olisi murhannut minut, jollen minä, taivaallisen armon kautta, olisi osannut hakea lohdutusta muualta.