Mr. Moodyn valitsemista toimeen vastustettiin monelta taholta, mutta hän ja hänen ystävänsä voittivat vilkkaan, vaikka ystävällisen vaalitaistelun jälkeen, ja jälestäpäin huomattiin, ettei mikään toimenpide yhdistyksen historiassa siinä määrässä ole lisännyt sen vaikutusvaltaa ja menestystä. Useimmat hänen vastustajistaan taipuivat nöyrästi päätöksen alle siinä luottamuksessa, että jos Herra oli hänet erityiseen tehtävään kasvattanut, niin oli siinä kyllä, eikä heillä ollut oikeutta käydä asiaa toiseksi muuttamaan.
Suunnitelma, jonka Mr. Moody uuden rakennuksen hankkimiseksi ehdotti, käsitti osakeyhtiön perustamista kahdellatoista luottamusmiehellä, jotka olisivat edesvastuunalaiset uuteen rakennukseen nähden ja hoitaisivat sitä. Osakkeista maksettaisiin kuuden prosentin korko, sittenkun rakennus oli valmistunut. Tämä korko hankittaisiin antamalla rakennuksessa sellaisia huoneita vuokralle, joita ei yhdistys omaan tarkoitukseensa tarvinnut. Jos tulot koituisivat korkoa suuremmiksi, niin jäännös käytettäisiin osakkeiden lunastamiseen, ja tätä suunnitelmaa seuraamalla pääsisi yhdistys vähitellen velasta vapaaksi. Kun näin kävisi, alettaisiin kaikki tulot käyttämään yhdistyksen vaikutuksen laajentamiseksi ja siten edistettäisiin sen suuria hengellisiä tarkoitusperiä.
Huomioon otettava seikka on, että tämä nuori mies, jota monet hänen ollessaan puheenjohtajana katselivat epäilevin silmin, vieläpä selittivät hänen olevan kaikkeen hyvään mahdottoman, ennen pitkää hankki osakkeita tähän yritykseen 100,000 dollarin arvosta. Tämä ei ainoastaan tehnyt uhkean rakennuksen rakentamisen mahdolliseksi vaan osoitti samalla mitenkä taitavan liikemiehen käsissä yritys oli. Rakennuskomitea valitsi viisaasti kyllä paikan kaupungin kauppakeskustassa, missä se ei ainoastaan ollut helposti jokaisen löydettävissä, vaan jossa myös korkeasta vuokramaksusta sopi antaa vapaita huoneita vuokralle. Rakennuksessa löytyi lukuhuoneita, rukouskokoushuoneita, komiteahuoneita ja konttorihuoneustoja eri osastoille sekä sitäpaitsi suuri, 3000 henkeä vetävä sali. Se oli kaikissa suhteissa täydellinen, tarkoitustaan vastaavasti sisustettu rakennus.
Se avattiin pyhäiltana 29 p. syysk. 1867 — ja vihittiin juhlallisesti Jumalan kunniaksi ja palveluspaikaksi. Tämä tapahtuma vaikutti harvinaista liikettä kaupungin uskonnollisissa piireissä. Suunnaton ihmispaljous kokoontui, ja tuon suuren puhujalavan täytti joukko eteviä pastoreja eri tunnuskunnista, kaikki valmiita tunnustamaan yrityksen menestystä, ja kaikki toivottaen Jumalan siunausta yhdistyksen vaikutukselle. Presidentti Moodyn esitelmän pääsisältö oli seuraava:
"Jos mikään seikka on Chicagolle erityisesti omituista, niin on se nopeus, jolla tämä kaupunki sekä suuruuteen, rikkauteen että kauppaan nähden kehittyy. Mutta kaikesta tästä saavuttamastamme nopeasta menestyksestä ei kuitenkaan mikään ole niin merkillistä, kuin se, mikä N.M.K.Y:stä on kohdannut".
"Viime kuukautena, kun rakennus on ollut valmistumaisillaan, lausui joku minulle: 'Älä tule ylpeäksi'. Tämä on hyvä neuvo. Minä tunnen ennen kaikkia ja elävämmin kuin ennen koskaan, että Jeesus on tämän suuren työn meidän edestämme tehnyt. Ja tästä ihmeellisestä siunauksesta minä tahdon, että te kiitätte häntä".
"Muutamia vuosia sitten tämä yhdistys heikkeni heikkenemistään, ja yhteen aikaan se oli melkein kuolemaisillaan. Ne, jotka sen järjestivät, erehtyivät luullessaan, että kun he vaan avaavat muutamia huoneitapa ilmoittavat että niissä tullaan pitämään kokouksia, niin syntiset kyllä itsestään tulevat pelastusta etsimään. Mutta he huomasivat ennen pitkää, että jos he tahtoivat eksyneitä pelastaa, niin tuli heidän etsiä heitä syrjäisiltä ja pimeiltä paikoilta, jossa he ovat Kristuksen evankeliumin valkeudelta peitossa".
"Silloin aloimme etsiä heitä ja noutaa heitä kokouksiin. Näin Kristus käskikin meidän tekemään. Ja kun nyt olemme totelleet häntä ja työskennelleet hänen neuvonsa mukaan, on hän auttanut meitä rakentamaan tämän huoneen. Mutta minusta näyttää, ikäänkuin yhdistys vasta olisi aloittanut työnsä. Tosin löytyy niitäkin, jotka väittävät, että olemme saavuttaneet voimamme korkeimman kohdan. Mutta meidän täytyy liittyä ristin ympäri; meidän täytyy käydä kaupungin kimppuun ja valloittaa se kokonaan Kristukselle".
"Kun näen nuorten miesten tuhansittain vaeltavan kuoleman tietä, tunnen minä ikäänkuin lankeevani Jeesuksen jalkain juureen, pyytäen rukouksilla ja kyyneleillä häntä tulemaan pelastamaan heitä ja auttamaan meitä saattamaan heitä hänen luokseen. Hänen vastauksensa meidän rukouksiin ja hänen siunauksensa meidän työhömme nähden antavat heille oikeuden uskoa, että meistä vielä on lähtevä voimakas vaikutus, joka on ulettuva läpi koko maakunnan, vieläpä läpi kaikkien maakuntien ja joka vihdoin toisellakin puolen atlanttia on auttava meitä saattamaan syntisiä Jumalan luo".
"Me olemme liiaksi kauvan tyytyneet vaan puolustusasemaan. On aika panna kaikki voimansa liikkeelle ja samota suoraan keskelle vihollisten leiriä".